Edmonton Oilers sai vihdoin ja viimein tehtyä sen ratkaisun, jonka lähestulkoon kaikki muut tiesivät oikeaksi jo pitkän aikaa: Jesse Puljujärvi lähetettiin farmiin.

Suomalaislupaus joutui roikkua Oilersin NHL-miehistössä ensimmäisen puoliskon kuluvasta kaudesta. Hän ”pääsi” kokemaan muutamassa kuukaudessa käytännössä ottaen kaiken mahdollisen Connor McDavidin rinnalla pelaamisen ja katsomokomennusten väliltä.

Mutta minkä olisi tullut muuttua, että asiat olisivat voineet mennä toisilla tavoin? Oliko kenties olemassa jokin yksi asia, joka määritti Puljujärven suunnaksi debyyttikaudellaan laskevan käyrän?

Tietenkin tässä kohtaa voidaan nostaa esille suomalaisen heikko kielitaito tai vaikkapa hänen halunsa pitää luistimen terät tylsinä, minkä myötä liuku on parempi, mutta nopea suunnanmuutospelaaminen takkuaa.

”kielitaitoaan parantamalla uuteen kulttuuriin sopeutuminen ei olisi ollut samanlaista kuin 1980- ja 1990-luvulla NHL:ään saapuneilla venäläispelaajilla.”

Voidaan myös keskustella niistä katsomokomennuksista, jatkuvasta riepottelusta kentällisestä toiseen ja ylipäätään lähes olemattomasta peliajasta, joka vain väheni kauden edetessä.

Osa siis on ollut Puljujärvestä itsestään kiinni, sillä esimerkiksi kielitaitoaan parantamalla uuteen kulttuuriin sopeutuminen ei olisi ollut samanlaista kuin 1980- ja 1990-luvulla NHL:ään saapuneilla venäläispelaajilla.

Toisella itseluottamus pilvissä, toisella ei

Mutta. Sen suurimman virheen teki Edmonton Oilers (kyllä, niitä oli monia).

Ei lähdetä suorilta vielä paljastamaan sitä virhettä, vaan otetaan mukaan esimerkki – kyllä, Patrik Laine liittyy tähänkin artikkeliin, mutta vain esimerkin kautta.

Winnipeg Jetsin päävalmentaja Paul Maurice nimittäin iski suomalaisen suoraan joukkueensa ylivoimakentällisiin. Ja miksi ei olisi iskenyt? Onhan se yksi Laineen suurimmista aseista pelaajana ja sitä kautta se tarjosi oivan mahdollisuuden esitellä NHL oikealla tavalla suomalaispelurille – välittömästi onnistumisia tarjoamalla.

”Eihän Laineenkaan pelaaminen ole periaatteessa yhtään sen valmiimpaa kuin Puljun, mutta kaksikolla on yksi oleellinen ero…”

Väitänkin, että sama resepti olisi toiminut Puljujärven kohdalla.

Eihän Laineenkaan pelaaminen ole periaatteessa yhtään sen valmiimpaa kuin Puljun, mutta kaksikolla on yksi oleellinen ero – toisella itseluottamus on pilvissä ja toisella kaikkien aikojen alhaisimmissa lukemissa.

Ja minkä varaan se kaikki Laineen itseluottamus rakentuu? Onnistumisten. Ja ne onnistumiset rakentuivat… Kyllä, etenkin alussa hyvin pitkälti ylivoimalla tehtyjen maalien ja tehopisteiden varaan, mistä homma lähti sitten käyntiin toden teolla.

Niin typerältä kuin tämä kaikki yksinkertaisuudessaan kuulostaakin, se on faktaa. Ainakin allekirjoittaneelle.