Calgary Flames teki tällä viikolla selväksi sen, kuka laivaa kipparoi tästä eteenpäin.

Vai tekikö?

Brian Burke nimitettiin kiekkopuolen pomoksi, joten toimitusjohtajana häärivä Jay Feaster on velvollinen raportoimaan Burkelle.

Tuskin tarvitsee osata rivien välistä lukea huomatakseen Feasterin olevan eräänlainen Burken ”sätkynukke”.

Tosin korulauseita oli ilmassa nimityksen jälkeen.

Calgaryn uusi johtamistapa edustaa yleistyvää NHL-johtamiskulttuuria, jossa johdossa on ikään kuin ”kaksipäinen kotka”, toimitusjohtaja ja kiekkopuolen esimies. Muun muassa Coloradon voi sanoa edustavan tätä tapaa, kun heidän kiekkopuolen pomonsa Joe Sakic ja – ei toimtusjohtaja – vaan päävalmentaja Patrick Roy tekevät yhdessä kiekkopuolen päätökset. Avalanchen organisaatiossa toimitusjohtaja Greg Shermanin rooli on laskea toimistolla talouslukuja.

Myös Jarmo Kekäläisellä ja Columbuksella on ”kaksipäinen kotka”, kun John Davidson on ”kiekkopuolen esimies”-tittelillä kiinnitettynä seurassa.

Joten, jos raportteja on uskominen, kuullaan Feasterinkin ääntä. Kuinka kovaa se ääni kuuluu, siitä en ole varma. Brian Burke nimittäin tunnetaan miehenä, joka haluaa tehdä päätökset.

Haluan ottaa tähän kohti yhden lainauksen Burkelta, Flames-nimityksen jälkeen: “He’s (Feaster) the guy in charge but with my guidance.”

Burke erotettiin tammikuussa Toronton toimitusjohtajan paikalta. Sen jälkeen Burke toimi Anaheimissa kykyjenetsijänä ja viimeisimpänä hänet nimitettiin Kanadan rugbyliiton johtopaikoille. Siis ennen Calgaryn viestikapulan ottamista.

Onko Burke sitten Flamesin avain onneen?

Mietitään tilannetta, jossa Flames tällä hetkellä on. Joukkue on yksi NHL:n heikoimmista, se on fakta. Organisaatio on aloittanut jo jälleenrakennusprojektinsa. Sen sai huomata viime keväänä, kun Jay Bouwmeester ja Jarome Iginla kaupattiin pois.

Kesällä Flamesilla oli hallussa kolme ensimmäisen kierroksen vuoroa. Niillä vuoroilla tarttuivat haaviin Sean Monahan, Emile Poirier sekä Morgan Klimchuk. Monahan ja alle 18-vuotiaiden kisoissa hyvin pelannut Klimchuk olivat oikein oivallisia valintoja vuoroillaan. Poirier oli ehkä hivenen yllätys, mutta ei läheskään niin suuri yllätys kuin edellisvuotinen ykkösvaraus, Mark Jankowski.

Organisaatiosta löytyvät lisäksi Sven Bärtschi, Johnny Gaudreau, Markus Granlund ja Corban Knight kirkkaimpina lupauksina.

Burken lähtötilanne uudelleenrakennukselle on siis hyvä.

Burke tunnetaan päättäväisyytensä lisäksi rohkeana miehenä. Hän käytti kaksi ensimmäisen kierroksen varausta hankkiakseen Phil Kesselin. Hän hankki aikoinaan kaksi peräkkäistä vuoroa varaustilaisuuden kärkipäästä saadakseen Sedinin kaksoset joukkueeseensa. Vuoden 1993 varaustilaisuudessa Burke halusi Chris Prongerin – ja hänet Burke myös sai, hankkimalla varaustilaisuuden kakkosvuoron.

Eräs saavutus on myös vastata NHL-toimistouransa aikana kolmen eri kanadalaisjoukkueen kiekkopäätöksistä. (Burke on toiminut toimitusjohtajana sekä Vancouverissa että Torontossa.)

Ehkä Flames on kaivannut juuri tällaista johtajaa. Henkilöä, joka tekee päätöksiä – oli ne hyviä tai huonoja – ja on rohkea.

Ensi kesänä Flamesilla on käsissään todennäköisesti todella korkea varausvuoro. Burkella on historiaa yhdistää veljespareja ja ensi kesänä olisikin eräs pelaaja saatavilla, joka omaa sukulaissuhteita Flamesin organisaatioon. Nimittäin Sam Reinhart, joka voi olla koko varaustilaisuuden paras pelaaja.

Reinhartin veli, Max, varattiin vuonna 2010 Flamesin toimesta. Sam Reinhart pelasi muuten samassa ketjussa alle 18-vuotiaiden kisoissa Klimchukin kanssa.

Reinhartin ja Klimchukin ketjun kolmas lenkki oli Connor McDavid, jonka päätyminen myös Calgaryyn ei mikään suuri yllätys olisi. Sillä Flames todennäköisesti pitää hallussaan myös vuonna 2015 korkeaa vuoroa. McDavidin varaamiseen tosin tarvitaan ehdottomasti se kaikkein korkein varausvuoro.

Ensi kesänä Flamesilla on käytettävissä noin 30 miljoonaa vapaiden pelaajien markkinoilla. Ei se ainakaan huono tilanne ole seuralle, joka tekee uudelleenrakennusta.

Mielestäni tässä tilanteessa Brian Burken nimittäminen Calgaryn kiekkopuolen esimieheksi oli oikea veto.

Tekeekö hän oikeita päätöksiä? Flames-fanien puolesta toivon näin. Mutta hänellä ainakin on joku linja ja joku visio, mitä hän haluaa tehdä.

Se on uudelleenrakennuksessa kaikkein tärkeintä.

Jos Flames ei onnistu tulevien vuosien kärkivarauksilla ja nykyisillä junioreillaan kääntämään kelkkaa, on oven takana uusi yrittäjä.

Ai niin, unohdin sen Feasterin. No ehkä hänellekin löytyy paikka palkanlaskijana, Shermanin tapaan.

Tykkää Antti Eteläahon Kiekkokynä-blogista Facebookissa, niin pysyt ”änärin” menossa mukana!

Aiheet Calgary Flames Näkökulmat Pääuutiset