Kiekkokynä: Senaattorit

Kesä alkaa olla ohitse. Vain reilu kuukausi ja NHL-kausi alkaa, kun 1.10 kiekko tippuu jäähän.

Kulunut kesä on tarjonnut draamaa NHL-faneille. Ilja Kovaltshukin siirto NHL:stä KHL:ään lienee ollut suurin pommi. Daniel Alfredssonin siirtyminen saman divisioonan sisällä Ottawasta Detroitiin on myös varmasti jättänyt joihinkin haavoja.

Ottawaan haluankin pureutua paremmin, sillä mielestäni tällä hetkellä näyttää siltä, että (jo) ensi kausi voi olla Ottawan osalta ”se kausi”.

Joukkueessa on paljon yksilötalenttia, on maailman paras hyökkäävä puolustaja Erik Karlsson, on yksi maailman parhaista pelinrakentajista Jason Spezzan muodossa. Eikä maalivahti Craig Anderson kovin paljoa kalpene, vertaili häntä keneen vain.

Ottawan ja Detroitin divisioona on kivikova. Sieltä löytyy kahden edellä mainitun joukkueen lisäksi muun muassa Boston Bruins, jonka materiaalia katsoessa uskaltaa puhua mestarijoukkueen tasoisesta leveydestä ja kärkitalentista.

Palataan kuitenkin Senatorsiin, josta alun perin ajattelin kirjoittaa.

Kun Alfredsson lähti – enemmän tai vähemmän ovet paukkuen – seurasta, päätti toimitusjohtaja Bryan Murray täyttää kapteenin jättämää aukkoa hankkimalla Bobby Ryanin Anaheimista. Vastakkaiseen suuntaan lähti paljon hyvää ja lupaavaa, nuorta taitoa. Kuitenkin pelaajakaupoissa on olemassa sanonta: ”se joukkue voittaa kaupan, joka saa kaupan parhaimman pelaajan”, Anaheimin ja Ottawan välisen kaupan paras pelaaja oli Ryan, ehdottomasti. Ottawa sai kaudessa 30+ maalia tekevän pelaajan. Pelaajan, joka voi ratkaista pelejä.

Miettikää ylivoimaa, jota pyörittää Spezza. Hän lainaa kiekkoa viivaan Karlssonille. Lapa pystyssä syöttöä odottaa Ryan. Vielä yhden lenkin tarjoaa Milan Michalek. Siinä on vastustajan nelikolla, tai kolmikolla, paljon tehtävää.

Kolmen kärkihyökkääjän (Spezza, Ryan ja Michalek) takana on myös leveyttä. Cory Conacher on mielestäni yksi NHL:n hiomattomista timanteista. Hänet Senators sai viime kaudella kauppaamalla kakkosvahtinsa vastakkaiseen suuntaan. Conacher on diabetestä sairastava taistelija. Hän ei luovuta jäällä. Conacherin taidoista nähtiin näytteitä jo viime kaudella, mutta tuleva, täyden 82 ottelun kausi, antaa enemmän hahmotusapua laiturin tasosta NHL-tasolla. AHL-tasolla Conacher on jo näyttänyt, että hänen nimensä kannattaa pitää mielessä.

Ottawa hankki Ryanin lisäksi myös toisen profiilihyökkääjän kesällä, kun Clarke MacArthur tarttui seuran haaviin vapailta markkinoilta. Noin 20 maalin hyökkääjä antaa menestykseen tarvittavaa leveyttä ja tuo lisävariaatioita muun muassa ylivoimapelaamiseen. Sopimuksen arvo, 3,25 miljoonaa (per kausi), on hyvin lähellä MacArthurin markkina-arvoa. Uskon Senatorsin antaman No-Move-Clausen olleen lopulta se asia, joka MacArthurin kohdalla vaakakupin käänsi Ottawan puoleen.

Nuoria hyökkääjiä on Anaheimin kanssa tehdyn kaupan jälkeenkin. On Jean-Gabriel Pageau, Mika Zibanejad, eikä Kyle Turriskaan vielä ikäloppu ole. Joukkue varasi tänä kesänä ykkösvarauksellaan keskushyökkääjä Curtis Lazarin, joka pelatessaan odotuksien mukaisesti tulee olemaan tulevaisuudessa loistava kolmossentteri Spezzan ja Turrisin takana.

Puolustusta johtaa Karlsson. The Hockey News listasi ruotsalaisen neljänneksi parhaaksi pelaajaksi koko NHL:ssä, heidän top 50 pelaajalistauksessaan. Hänen puolustustaitoaan kritisoidaan, ja kritisoidaan kauden alkaessa varmasti yhä lisää, mutta heitän muutaman tilastofaktan tähän kohtaan.

Karlssonin ollessa kentällä, häntä vastaan tehtiin 1,96 maalia 60 peliminuuttia kohden. Esimerkiksi Shea Weberillä, jota pidetään puolustustaidoiltaan yhtenä NHL:n kärkipelaajista, sama lukema oli 2,26. Zdeno Charan lukema: 2,02 ja Duncan Keithin: 1,98.

Puolet vaihdoistaan Karlsson aloitti puolustusalueelta. Weber 58-prosenttia.

Tilastot eivät kerro koko totuutta, mutta eivät tilastot valehtelekkaan.

Antaisin mielihyvin ykköspuolustajan paikan joukkueessani Karlssonin kaltaiselle pelaajalle. Hänen hyökkäysvaistonsa yhdistettynä kohtuu puolustamiseen on paketti, jota ei jokaisella pelaajalla ole tarjota.

Puolustuksen runko koostuu Karlssonin ohella Marc Methotista, Chris Phillipsistä, Jared Cowenista ja uusvanhasta senaattorista, Joe Corvosta. Ei tuo puolustus NHL:n huonoimpia ole.

Tämän paketin taakse Craig Anderson ja huippulupaava Robin Lehner. Anderson oli viime kauden alussa todella huikea. Ilman loukkaantumista hän olisi varmasti antanut kovan haasteen Sergei Bobrovskille Vezina-kisassa.

Niin, viime kaudella loukaantumisista kärsivät muutkin kuin Anderson. Sairastuvalla olivat myös Karlsson ja Spezza. Silti Ottawa pelasi vielä toisella kierroksella pudotuspelejä. Valmentajavelhoa, viime kauden NHL:n parasta valmentajaa, Paul MacLeania oli tästä paljolti kiittäminen.

Tämä kausi voi olla MacLeanin ja Senatorsin alkusoitto upealle lähitulevaisuudelle. Nuori joukkue on materiaaliltaan leveä ja se sisältää voittoihin tarvittavia ratkaisupelaajia.

Tässä joukkueessa pilee tämän kauden suurin yllätys.

Saa kirjata muistiin.

Tykkää Antti Eteläahon Kiekkokynä-blogista Facebookissa, niin pysyt ”änärin” menossa mukana!