Sami Vatanen on debytoinut tällä kaudella NHL:ssä, mutta hänen lisäkseen Pohjois-Amerikan kaukalossa on nähty ainoastaan yhdeksän muuta suomalaista puolustajaa.

Siis yhdeksän muuta, kun lasketaan sekä NHL:n ja AHL:n tilastot yhteen. Kimmo Timonen, Sami Salo, Toni Lydman ja Joni Pitkänen ovat Vatasen lisäksi pelanneet ”shown” puolella.

Suomalaisista pelureista, myös puolustajista, tulee ensimmäisenä mieleen peruspelaaja, työmyyrä, joka ei tee virheitä. Pelaaja, joka pelaa joukkueensa varmistavana pelaajana. Hän ei nouse tukemaan hyökkäyksiä kovinkaan aktiivisesti.

Vatanen ei todellakaan ole tätä tyyppiä. Ei ole myöskään Joni Pitkänen. Timonen ja Salo ovat viivapelaamisen maestroja, mutta hoitavat tonttinsa myös omassa päässä. Ainoaksi todelliseksi ”peruspuolustajaksi” nostaisin vain Toni Lydmanin.

AHL:ssä kaksi muuta pelaajaa Vatasen lisäksi ovat pelanneet yli 50 peliä, tai saati yli 20 peliä, Joonas Järvinen ja Rasmus Rissanen. Molemmat ovat puolustajia, joille oman pään puhtaanapito on se, mistä heidän palkkansa maksetaan.

Tulevaisuudessa NHL-jäihin luistimen piirron tekevät – toivottavasti isossa roolissa – Olli Määttä sekä Rasmus Ristolainen. Määttä varattiin viime vuonna ensimmäisellä kierroksella Pittsburgh Penguinsin toimesta. Ristolainen on varattavissa tänä kesänä. Varaus kärkikymmenikössä ei olisi järisyttävä yllätys.

Määttä on todella hyvä ”all-around” pelaaja. Hän lukee peliä loistavasti ja on samalla todella varma omassa päässä. Ristolaisella on samanlaisia ominaisuuksia, mutta hänen potentiaalinsa hyökkäyspäässä on ehkä Määttää parempi. He luovat suomalaisen NHL-puolustajan tulevaisuuden Vatasen kanssa.

Vaikka puolustajia on Pohjois-Amerikassa määrällisesti Suomesta vähän, ovat he, ketkä NHL:n puolella pelaavat, vakiinnuttaneet paikkansa. Timonen, Salo ja Pitkänen ovat joukkueillensa tärkeitä pelaajia, Timonen välillä jopa tärkein. Lydmanin ura on ajautunut suvantovaiheeseen parin kauden takaisesta menosta, jolloin Lydman oli yksi NHL:n parhaita puolustavia puolustajia. 2010-11 kaudella Lydmanin plus/miinus-tilasto näytti +32:ta.

Kun miettii tällä hetkellä NHL:ssä pelaavia suomalaisia puolustajia ja sinne vahvasti tyrkyllä olevia lupauksia, tulee kuva suomalaisesta puolustajasta, joka osaa liikuttaa kiekkoa ja osaa ottaa huomioon myös oman pään.

Ehkä se on nykypäivän trendi koko jääkiekossa. Puolustajan pitää osata avata peliä, rytmittää sitä ja olla tarpeen vaatiessa neljäs hyökkääjä kentällä. Mutta samalla puolustaja ei saa unohtaa tärkeintä tehtäväänsä. Puolustajan lopullinen onnistuminen, kun näkyy vastustajajoukkueen maalisarakkeessa.

Tähän on suomalaisenkin puolustajan tähdättävä. Olli Määttä ehkä tällä hetkellä lupaavimmin. Mutta ei Ristolainen ja Vatanenkaan huonoja ole, ei todellakaan – unohtamatta viime vuonna toisen kierroksen alussa varattua Ville Pokkaa.

Tulevaisuuden kärkipuolustajamme luovat uskoa huomiseen. Laatu korvaa tällä hetkellä suomalaisten NHL-puolustajien määrän – toivottavasti tulevaisuudessa saisimme myös määrällisesti enemmän puolustajia Pohjois-Amerikan kentille. laadun säilyessä. Se on tulevaisuuden suuri haaste suomalaiselle kiekolle.

ps. Vatanen valittiin AHL:ssä sekä ensimmäiseen tähdistökentälliseen että tulokkaiden tähdistökentälliseen. Huikea avauskausi jyväskyläläiseltä Pohjois-Amerikan kaukaloissa.

Tykkää Antti Eteläahon Kiekkokynä-blogista Facebookissa, niin pysyt ”änärin” menossa mukana!