Kun lauantai-illan aikana Leijonat tiedotti Mikael Granlundin saapumisesta joukkueen vahvuuteen, aika moni kysyi ”miksi”. Moni piti Granlundin ensimmäistä Pohjois-Amerikan kautta lähes täytenä floppina.

No, eihän sieltä kultaa ja mammonaa tullut, mutta hyvä opetuskausi kuitenkin. Nimenomaan hyvä opetuskausi.

Granlund aloitti pelit työsulun vuoksi AHL:ssä. Ensimmäisen kuukauden 1,43 pistekeskiarvolla pelannut suomalainen valittiinkin lokakuun parhaaksi tulokkaaksi AHL:ssä.

Kun NHL-kausi alkoi, nostettiin Granlund heti NHL:ään. Ensimmäisessä pelissä maali. Unelmastartti.

Loppukausi ei kuitenkaan ollut mitään ruusuilla tanssimista. Sen Granlund itse, ja Wild hyvinkin tiedostivat jo ennen kauden alkua. Granlundin piti opetella pienen kaukalon pelityyli. Reaktionopeus tulee olla erillä tasolla kuin mitä se Euroopan isoissa kaukaloissa on. Reaktionopeuteen liittyy lähes saumattomasti luistelunopeus. Siinä on Granlundin pelissä kohta, jota tulee kehittää.

Siksi Granlund lähetettiinkin takaisin ”farmiin”, kun tehoja ei alkanut tulla NHL:ssä. Häntä on turhaa laittaa kolmos-nelosketjuihin ja vielä turhempaa istuttaa katsomossa. Jos Granlund ei mahdu hyökkääviin ketjuihin NHL:ssä, pitää hänelle antaa mahdollisuus ottaa johtavan hyökkääjän rooli AHL:ssä. Se kehittää Granlundia ja palvelee lopulta Wildia.

AHL:ssä Granlundin kausi olikin ”hyvä kausi” ensimmäistä kautta pienessä kaukalossa pelaavalla, luistelussa hieman vielä puutteita omaavalle. Piste per peli ja joukkueensa ehdottomia kärkihyökkääjiä. Tämän tontin Granlund otti.

Granlund on voittajatyyppiä. Hän haluaa saada paikan NHL:n kirkkaista valoista. Hän tulee MM-kisoihin näyttämään. Voittamaan.

MM-kisat pelataan isossa kaukalossa, jossa Granlund on jo taitonsa näyttänyt. En epäile hetkeäkään, etteikö Granlund vahvistaisi jalkeilla olevaa joukkuetta.

Pikemminkin hän voi olla se tarvittava viimeinen silaus matkalla mitalipeleihin.

Tykkää Antti Eteläahon Kiekkokynä-blogista Facebookissa, niin pysyt ”änärin” menossa mukana!