Jaromir Jagr on törmännyt tänä kesänä itselleen todella omituiseen tilanteeseen. Hänen piti alun perin olla myös ensi kaudella Florida Panthersin pelaaja, mutta lopulta floridalaisseura päätti lähteä ”nuorempaan ja nopeampaan” suuntaan.

45-vuotias tshekkilegenda on varmasti tilanteessa, jossa hän ei todellakaan osannut kuvitella olevansa. Yhteydenotot NHL-seurojen suunnalta ovat jääneet lähes olemattomiin ja NHL:n kaikkien aikojen toiseksi parhaan pistemiehen NHL-ura saattaa olla paketissa.

Miksi sitten näin on käynyt? Mikä on muuttunut vain muutamien kuukausien sisällä?

Monet sanovat, ettei Jagrin nopeus enää yksinkertaisesti riitä.

Edellä oleva on sinällään mielenkiintoinen argumentti, sillä Jagr ei ole hidastunut tippaakaan siitä hetkestä, kun hän palasi takaisin NHL:ään. Eikä hänen pelaamisensa ole koskaan myöskään perustunut nopeudelle, ei ainakaan vanhoilla päivillä.

Sen sijaan hän on tarjonnut toisenlaisia vahvuuksia, kuten pelisilmänsä, täysin poikkeuksellisen esimerkin nuoremmille pelaajille ja muiden muassa sen huikean kyvyn suojata kiekkoa ja ennen kaikkea pysyä pelivälineessä kiinni.

Kun nimittäin Jagr saa kiekon lapaansa, on sitä lähes mahdoton riistää. Asento on matala, takamus on iso ja maila, sekä sen myötä itse peliväline, ovat vastustajan ulottumattomissa.

Toisten mielestä Jagr taas on ollut hyvä vain siksi, että hän on päässyt pelaamaan Jonathan Huberdeau’n ja Aleksander Barkovin kaltaisten pelaajien rinnalla.

Näin varmasti osittain onkin, sillä he ovat tehneet hänestä paremman, mutta niin on myös hän heistä. Ja eikö se nyt ole jokaista ketjua rakennettaessa se perusperiaate? Eikö pelaajien kuulu täydentää toinen toistaan?

Olisiko Jake Guentzelin tulokaskausi ollut niin tarunhohtoinen, ja olisiko hän ollut yhtä hyvä pelaaja pudotuspeleissä, mikäli rinnalla olisi ollut joku muu kuin Sidney Crosby?

Ja sitten meillä on tietenkin viime kausi.

Barkov, ja etenkin Huberdeau, olivat ison osan kaudesta loukkaantuneena ja kaverit Jagrin rinnalla vaihtuivat todella tiheään tahtiin.

Jos siis Jagr oli hyvä vain Barkovin ja Huberdeau’n ansiosta, miten ihmeessä hän kykeni tekemään viime kaudella 16 maalia, 46 tehopistettä, merkkauttamaan erittäin vahvat kiekonhallintatilastot ja päätymään plussalle tehotilastolla mitattuna?

Nuoremmat pelaajat ja nopeus – paskapuhetta

Jos Florida Panthers halusi lähteä tekemään nuorennusleikkauksen joukkueeseensa, miksi he kiinnittivät 38-vuotiaan Radim Vrbatan? Kyllä, hän on nopeampi kuin Jaromir Jagr, mutta istuvatko häneen sanat ”joukkueen nuorentaminen”?

Vastaus lienee ilmiselvä.

Ylipäätään NHL:stä puhutaan jatkuvasti nopeutuvana ja nuorentuvana sarjana, mikä on totta. Veteraanipelaajat joutuvat väistymään pois tieltä, ja mikäli he haluavat jatkaa uraansa, moni heistä joutuu hakea töitä muualta.

Mutta ovatko nämä kaverit iskeneet viimeisten kahden kauden aikana 161 runkosarjaotteluun 112 tehopistettä? Onko heidän tehotilastonsa ollut +25? Onko heidän kiekonhallinta- ja Corsi-tilastot olleet kunnossa? Ovatko he ottelusta toiseen kokoonpanossa ja terveinä? Onko heistä mentoreiksi?

Varmasti jokainen NHL:n jättämään joutunut veteraani pystyy vastaamaan johonkin näistä edellä olevista kysymyksistä kyllä, ehkä muutamaankin, mutta jokaiseen? Hell no!

Ja itse asiassa, kun puhutaan siitä nopeutuvasta liigasta, niin eikö nykypäivän NHL:ssä Top 9 -hyökkääjiin mahdu ainoatakaan hitaampaa pelaajaa? Miten ihmeessä Jussi Jokiselle löytyi käyttöä Edmontonista, jos Floridasta hänet laitettiin ulos juuri pelinopeutensa vuoksi?

Kuten jo aiemmin todettua, ei Jagr hidastunut pelaajana yhdessä yössä, vaan hänen luistelunopeutensa on ollut samalla tasolla jo monta vuotta. Toisin sanoen, hän oli hidas myös kaudella 2015-16, eikä silloin kukaan nähnyt sitä ongelmana. Ja kyllä, NHL otti jo tuolloin ne askeleet siihen nopeaan suuntaan.

Ja mitä sillä hitaudella on ylipäätään merkitystä, jos pelaajasta on kaikilla mahdollisilla mittareilla hyötyä joukkueelleen?

Niinpä.

Ihminen, kateus ja imagon tahraus

Kaikessa yksinkertaisuudessaan imago on äärimmäisen tärkeää ammattiurheilussa, puhumattakaan miljardiluokan bisneksestä, kuten NHL on.

Voisiko siis olla niin, että Jagr ei istu sarjan imagoon? Tahraako se, että 45-vuotias pelaaja menestyy edelleen NHL:ssä, jollain tavalla koko liigan mainetta?

Tietyssä mielessä tahraa.

Kuvitelkaa vaikkapa jalkapallon Veikkausliigaa. Miksi kokeneet konkarit pärjäävät kotoisessa futisliigassa? Siksi, että taso ei ole todellakaan päätä huimaava. Ja mitä tässä kohtaa ihmiset ajattelevat? Vastaus kuuluu muodossa ”potkupalloliiga, jossa pärjäisi kuka tahansa”.

NHL:ää mainostetaan nykyisin nuorten miesten vauhdikkaana pelinä, jota dominoivat Connor McDavidin ja Auston Matthewsin kaltaiset nuorukaiset. Ja sitten on Jagr, joka oli ”kaksvitonen” siinä kohtaa, kun edellä mainittu kaksikko syntyi.

Myös sen tietävät kaikki, että ihmiset ovat kateellisia. Kateellisia toisilleen, kateellisia naapureilleen, kateellisia sille, tälle ja tuolle: ”Jos naapuri ostaa uuden auton, niin ostan perkele vieköön minäkin ja vielä astetta paremman!!!”

Ammattilaisurheilussa kateellisuus on todella yleistä.

Joku voisi jopa väittää vielä yleisemmäksi kuin suomalaisnaapurusten vastakkainasettelussa ja silloin puhutaan melkoisesta volyymista.

Kuten varsin hyvin tiedämme, valtaosa jääkiekon pukuosastosta muodostuu entisistä NHL-pelaajista. GM:t, valmentajat ja niin edelleen – heistä todella moni on pelannut maailman kovimmassa kiekkoliigassa, mutta kukaan heistä ei ole pelannut siellä enää 45-vuotiaana.

Liikkuuko siis heidän mielissään kysymys ”Miksi Jagr ei voi hiipua samalla tavalla ulos NHL:stä kuin me olemme hiipuneet?”

Sanooko heille ääni, jossain siellä syvällä psyykessä, että ”hän saa heidät näyttämään huonommalta?”

Tshekki, ei pohjoisamerikkalainen

Oli sitten kyse ”jenkistä” tai ”kanukista”, he ovat varsin ylpeitä omista saavutuksistaan.

Kun siis kaukalossa luistelee joku omalta mantereelta tuleva ”vanhus”, kaikki on enemmän kuin hyvin. Joku saattaa jopa kerskua, että ”Löytyykös teiltä vastaavaa?”.

Mutta entäpä sitten, kun se kaikkein vanhin, ja edelleen erinomaisesti menestyvä, vanhus ei olekaan Pohjois-Amerikasta?

Vielä esimerkiksi suomalaisten ja ruotsalaisten kohdalla se ei aiheuttaisi pohjoisamerikkalaisissa sen kummempia tunteenpurkauksia, koska he ovat vähän niin kuin niitä ”omia jätkiä”. He käyttäytyvät samalla tavalla ja hyvin pitkälti myös pelaavat samalla tavalla.

Mutta entä sitten ne itäblokin edustajat?

Kaverit, jotka ovat totaalisen erilaisia? Pelaajat, joiden taustat ovat vanhalla Neuvostoliiton alueella? Pelaajat, jotka tulevat täysin erilaisesta kulttuurista ja siten näyttäytyvät melkoisen outoina olentoina pohjoisamerikkalaisille?

Kuinka usein olet kuullut NHL-piirien kutsuvan omia poikiaan kummallisiksi, entäpä niitä ulkomaalaisia?

Nykyisin TSN:n asiantuntijana toimiva Jamie McLennan, joka aikanaan pelasi Jagrin kanssa samassa joukkueessa, kutsui tshekkipelaajaa fantastiseksi pelaajaksi, mutta ”todella oudoksi tyypiksi”.

Ikä on vain numeroita, mutta ovatko ne numerot se ongelma?

Jaromir Jagr on puhunut varsin avoimesti siitä, miltä kuluvan kesän lähes täydellinen radiohiljaisuus on hänestä tuntunut. Pahalta, yllättävältä ja kaikkea siltä väliltä.

Hän on myös maininnut sen tosiasian, ettei uskonut työpaikan löytymisen, nimenomaan NHL:stä, olevan näin vaikeaa ja ehkäpä kaikkein kuvaavinta onkin tämä Jagrin kommentti, jonka hän antoi tshekkitoimittaja Zdenek Jandalle:

”En usko olevani niin huono, ettenkö pystyisi pelata NHL:ssä.”

Ja ihmetellähän tuota sopii.

Jagr nimittäin joutuu koko ajan seuraamaan, miten häntä heikompitasoiset pelaajat tekevät NHL-sopimuksia ja saavat mahdollisuutensa. Pelaajat, joiden tilastot sukeltavat, etenkin Jagriin verrattuna. Kyllä, myös ne hitaat pelaajat.

Missä siis mättää? Mitä niin dramaattista on tapahtunut pienen ajan sisällä, että Jagrista on tullut tällainen NHL-hylkiö?

Ja tässähän se ongelma seisookin: ei yhtään mitään.

Onko siis ongelmana se ikä? Ja ei, tässä ei nyt tarkoiteta ikää siinä mielessä, että hän ei pystyisi enää samoihin asioihin kuin vaikkapa viime kaudella tai enää ei vain yksinkertaisesti riittäisi – ei, kyse on konkreettisesti numerosta 45.

Itse asiassa pyydänkin jokaista tänne saakka tekstiä selviytynyttä lukijaa kysymään itseltään, tähän loppuun, yhden kysymyksen:

Jos olisin NHL-seuran GM, minulle tultaisiin tarjoamaan 2-3 miljoonan dollarin ja vuoden mittaisella sopimuksella pelaajaa, joka kykenee tekemään nykypäivän NHL:ssä 50 tehopistettä, olemaan plusvoittoinen pelaaja ja joka ei ole käytännlssä ottaen koskaan loukkaantuneena, kiinnittäisinkö hänet hetkeäkään miettimättä?

NHL FREE AGENT FRENZY 2017: Kaikki yhdestä ja samasta paikasta.