Jaromir Jagrin NHL-ura uhkaa päättyä tavalla, jota tuskin kukaan meistä toivoo yhdelle kaikkien aikojen parhaista jääkiekkoilijoista.

Wayne Gretzky, Mario Lemieux, Gordie Howe, Jaromir Jagr.

45-vuotiasta tshekki-ikonia pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaana pelaajana ja sitä hän myös kiistatta on. En ole nimittäin koskaan kuullut kenenkään olevan asiasta eri mieltä ja joidenkin papereissa hän on jopa kaikkien aikojen jääkiekkoilija.

Nämä ovat tietysti makuasioita, mutta hän itse asiassa saattaa olla se kaikkien aikojen paras.

Miksi?

Howe pelasi NHL:ssä 1940-1980-luvuilla. Gretzkyn kulta-ajat nähtiin 1980- ja 1990-luvuilla ja Mario Lemieux puolestaan dominoi NHL-kaukaloita 1980-, 1990- ja vielä osittain myös 2000-luvulla.

Heitä kaikkia yhdistää se tosiasia, että jääkiekko oli tuolloin täysin erilaista. Tilaa oli enemmän. Pelaajien taitotaso vaihteli rajusti. Maalivahdit olivat huonompia, jo pelkästään varusteidensa vuoksi.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan jääkiekko oli paljon helpompaa, mistä kielivät pelkästään pelaajien tehopistelukemat.

Myös Jagr on nähnyt tuon puolen jääkiekosta. Hän teki ensimmäiset luistimenpiirtonsa NHL-jäille vuonna 1990 ja kaiken kaikkiaan hän on pelannut NHL:ssä kolmella eri vuosikymmenellä.

Hän on myös menestynyt jokaisella niistä.

Vaikka NHL:n vaatimustaso on noussut valovuosien edestä, etenkin 2010-luvulla, kun muun muassa pelaajien fysiikka ja ennen kaikkea vauhti ovat kasvaneet jättimäisin harppauksin, Jagr ei ole pudonnut missään vaiheessa kelkasta.

Ja sanoi sitten kuka tahansa – mitä tahansa – Jagrin viime kaudesta, hän osoitti edelleen kuuluvansa NHL:ään.

On totta, että hän on päässyt parin viime kauden aikana nauttimaan Aleksander Barkovin ja Jonathan Huberdeaun rinnalla pelaamisesta. Samaan aikaan totuus on kuitenkin se, ettei Jagr päässyt viime kaudella juurikaan nauttimaan heidän edesottamuksistaan, kun kaksikko istui valitettavan paljon lasaretin puolella.

Itse asiassa mieleeni nouseekin yksi kysymys: onko kukaan koskaan pysähtynyt miettimään, että miten paljon Jagr vaikutti edellä mainitun kaksikon peliin, enkä puhu nyt siitä mentoroinnista?

Paljon.

Uskallan väittää näin ja käytän tähän esimerkkinä Philadelphia Flyersin Claude Giroux’ta. Kun Flyers-kapteenin rinnalla hyökkäsivät isokokoiset Jagr ja Scott Hartnell, oli kanadalaissentteri elementissään. Kun kaksikko lähti, myös Giroux’n taso putosi.

Toisin sanoen Jagr on siis tehnyt Barkovista ja Huberdeausta parempia pelaajia omilla vahvuuksillaan. Hän on luonut uskomattomalla kiekonsuojaamisellaan, ja ylipäätään kropan käytöllään, ylimääräistä tilaa kyseiselle kaksikolle kaukalossa.

En suinkaan väitä, etteivätkö he olisi pärjänneet ilman Jagria, vaan pyrin todistamaan puhtaasti näkemykseni: Jaromir Jagr kuuluu edelleen NHL:ään, oli hän sitten kaukalon hitain kaveri tai ei.

Onkin ollut karmaisevaa seurata yhden kaikkien aikojen parhaan jääkiekkoilijan kulunutta kesää. Alun perin kaikki luulivat hänen vitsailleen Twitterissä, kun hän totesi GM:ien soittelevan kyllä muille pelaajille, mutta ei hänelle.

Vielä karmaisevampi hetki koettiin eilen, kun Jagr totesi tshekkitoimittaja Zdenek Jandalle: ”En usko olevani niin huono, ettenkö pystyisi pelata NHL:ssä.”

Se riipaisi syvältä sydämestä ja voimakkaasti.

Kyseessä on nimittäin pelaaja, joka on antanut kirjaimellisesti kaiken jääkiekolle. Hänellä ei ole vaimoa, hänellä ei ole lapsia – hän on halunnut tehdä kaikkensa jääkiekon eteen, vaikka se on vaatinut jättimäisiä uhrauksia.

Eikä tässä ole kyse säälistä, kuten olen jo varmasti tuonutkin tavalla tai toisella esille. Tässä on kyse siitä, että olen tismalleen samoilla linjoilla Jagrin kanssa – hänellä on edelleen annettavaa, ainakin jollekin NHL-seuralle.

Mutta totuus on kuitenkin tällä hetkellä tämä: Jagr treenaa parhaillaan omistamansa tshekkiseura Kladnon kanssa ja epämääräisiä huhuja lukuun ottamatta hänellä ei ole minkäänlaisia linkkejä mihinkään NHL-seuraan.

Jagr on satavarmasti tiennyt riskin kasvavan koko ajan. Hän on tiennyt, että jossain vaiheessa tulee vastaan se päivä, kun ottajia ei yksinkertaisesti enää ole. Se hetki, kun kaikki hiljenee ja puhelimet eivät enää soi.

Mutta sen päivän ei kuulu olla vielä tässä ja nyt. Ei allekirjoittaneen, eikä Jagrin mielestä.

Jagr kykenee edelleen olemaan 40-50 tehopisteen mies, joka mentoroi nuorempia pelaajia, kuten Barkovia ja Huberdeauta Floridassa. Hän pystyy edelleen olemaan impact-pelaaja NHL:ssä.

Ja totta kai esimerkiksi Jagrin viime kauden puheet viisikymppiseksi pelaamisesta ovat olleet osittain vitsailua, mutta samaan aikaan puheissa on ollut mukana totuuden siemen – hän ei missään nimessä uskonut, että SE PÄIVÄ olisi jo nyt täällä.

”Jags” tuskin koskaan tulee poistumaan NHL:stä niin sanotusti omin ehdoin, mutta samaan aikaan hän tiedostaa satavarmasti, kun se hetki koittaa, että nyt loppu on käsillä.

Hän siis ansaitsee nauttia vielä jonkin aikaa NHL-kiekosta, koska nautinto on loppujen se ainoa asia, jonka vuoksi hän edelleen pelaa.

Ultimaattisena jääkiekkoromantikkona toivonkin koko sydämeni pohjasta, että Jagr saa ansaitsemansa lopun. Sen ei tarvitse olla Stanley Cupin voittaminen. Sen ei tarvitse ylipäätään olla mikään konkreettinen saavutus, sillä hän on nähnyt ja voittanut jo kaiken mahdollisen.

Mutta sen tulee olla hänen arvonsa mukainen päätös ja uskallan väittää, etten ole asiani kanssa yksin.

NHL FREE AGENT FRENZY 2017: Kaikki yhdestä ja samasta paikasta.