Connor McDavid saattoi pahimmassa tapauksessa tuhota naurettavalla palkkavaatimuksellaan koko Edmonton Oilersin tulevaisuuden.

Ei se ole tyhmä, joka pyytää.

Näin kuuluu tunnettu suomalainen sanonta, joka valtaosassa tapauksissa pätee enemmän kuin hyvin. McDavidin kohdalla aion kuitenkin käyttää täysin päinvastaista sanontaa:

Ahneella on p***ainen loppu.

Oilersista olisi nimittäin voinut eittämättä tulla uusi Chicago Blackhawks tai Pittsburgh Penguins, joka dominoi vuosien ajan NHL:ää. Nyt rohkenen epäillä, ettei tule.

Joku voisi tietenkin sanoa, että paljon pyysivät myös Patrick Kane ja Jonathan Toews, mutta tässä on yksi vissi ero: he olivat jo voittaneet Stanley Cupin – itse asiassa kolmesti – ennen kuin he lähtivät rahastamaan.

Mitä McDavid on voittanut?

Ei yhtikäs mitään ja jotenkin tässä on sellainen kutina, ettei seura ole vielä ensi kaudellakaan valmis menemään ihan sinne päätyyn saakka, vaikka potentiaalia pitkälle onkin mennä.

Nyt tilanne kuitenkin on se, että mikäli McDavid mielii voittaa Stanley Cupin lähitulevaisuudessa, kenties ylipäätään, sen tulee tapahtua tulevalla kaudella. Sen jälkeen nimittäin hänen hirmuinen 106 miljoonan dollarin arvoinen sopimus iskee Oilersin tajuntaan niissä määrin, että se on ”soronoo”.

Sen jälkeen alkaa jatkuva taistelu sen suhteen, että Oilers ylipäätään saa joukkueen jalkeille, saatika menestyvän sellaisen. Ei nimittäin sovi unohtaa McDavidin sopimuksen vaikutusta Leon Draisaitlin vastaavaan – tämän myötä se tulee nimittäin pyörimään niin ikään kahdeksannumeroisissa lukemissa.

Ymmärrän kyllä, että 13,25 miljoonaa dollaria kautta kohden on paljon houkuttelevampi vaihtoehto kuin esimerkiksi 8 miljoonaa dollaria.

Ja tietenkin McDavidin sopimusta voi pelata aikanaan vaikkapa Sidney Crosbyn sekä Alexander Ovechkinin solmimiin nykysopimuksiin ja todeta, että myös tuolloin he söivät suunnilleen yhtä ison prosentuaalisen osan oman seuransa palkkakatosta. Mutta tuleeko palkkakatto kasvamaan samassa tahdissa kuin heidän kohdallaan? Tuskinpa.

McDavidin mammuttisopimukselle olisi ollut oma aikansa ja paikkansa, ja luulenpa, että myös muutamalla miljoonalla vähemmän olisi elänyt aika hyvin herroiksi.

Kerta toisensa jälkeen tunnunkin törmäävän näissä tilanteissa omalle ajatusmaailmalleni ylitsepääsemättömään ongelmaan: Eikö voittaminen, ennen kaikkea sen jääkiekkomaailman himoituimman pystin, merkitse yhtään mitään? Meneekö raha kaiken edelle?

Tiedän, että joku tulee satavarmasti tämän tekstin myötä huutelemaan ”itsekin olisit ottanut kaiken irti”. Voin kuitenkin puhtaalla omallatunnolla väittää vastaan, koska voittamista ei voi korvata rahalla.

Eri asia olis, jos puhuttaisiin muutaman tuhannen euron palkasta, joka laittaa sinut laskemaan kaikki mahdolliset roposet selvitäksesi läpi kuukauden. Mutta mitä sellaista voit tehdä 13,25 miljoonalla eurolla, mitä et pystyisi tekemään 8 miljoonalla? Vuodessa!

Mitä sitten tulee Edmontonin rooliin tässä sopimuksessa, ei seuran GM:nä toimivalla Peter Chiarellilla ollut vaihtoehtoja. Kaikki kortit olivat McDavidin kourassa ja hän levitti ne kaikki tiskiin kertaheitolla, valitettavasti.

Ei kai tässä ole enää muuta sanottavaa, kuin onneksi olkoon palkankorotuksesta, Connor McDavid!