Pittsburgh Penguinsin mestaruusjuhlien jälkeen Marc-Andre Fleury on ollut isosti kaiken keskiössä, kuten myös Vegasin laajennusdraftin jälkeen, missä hänestä tuli Vegas Golden Knightsin historian ensimmäinen ykkösvahti – ainakin lähtökohtaisesti.

Fleury menetti ykkösvahdin asemansa pennsylvanialaisseurassa vuoden 2016 pudotuspeleissä, kun hänen ollessaan toipilaana nuori Matt Murray varasti show’n ja johdatti Penguinsin Stanley Cup -voittoon.

Puolestaan päättyneenä keväänä kortit näyttivät jakaantuneen juuri päinvastoin. Murrayn piti aloittaa pudotuspelit ykkösvahtina, mutta hän loukkaantui kauden ensimmäisen pudotuspeliottelun lämmittelyissä ja ykkösen tontti siirtyi Fleurylle.

Lopulta 32-vuotias kanadalaisvahti pelasi joukkueensa maalilla 15 pudotuspeliottelua ja johdatti omansa jatkoon Columbus Blue Jacketsia ja Washington Capitalsia vastaan pelatuista ottelusarjoista.

Hän jatkoi myös konferenssifinaaleissa Ottawa Senatorsia vastaan ykkösenä, mutta sitten tuli yksi heikompi peli, tilalle luistellut Murray oli loistava ja Penguins eteni – toisen kerran putkeen – mestariksi uuden ykkösvahtinsa johdolla.

Sillä, olisiko Fleury torjunut läpi koko pudotuspelit tai ei, ei ollut kuitenkaan mitään merkitystä. Hänen kohtalonsa oli sinetöity jo alkuvuodesta, kun hän suostui purkamaan siirron estävän pykälänsä ja täten käytännössä ottaen siirtymään Vegasiin.

Hänen aikansa Pittsburghissa oli ohitse ja hän jätti seuran kolminkertaisena Stanley Cup -voittajana, ollen tärkeässä roolissa tiellä joukkueensa viimeisimpään mestaruuteen.

– Viimeisten viikkojen kutsuminen katkeransuloiseksi olisi vähättelyä. Kun selviydyimme Stanley Cup -finaaleihin, tiesin enemmän kuin hyvin, että aikani Pittsburghissa oli lähenemässä loppuaan, Fleury avaa The Players’ Tribunen kautta julkaisemassaan kirjeessä.

– Rakastan pelaamista, rakastan tätä lajia ja kaikkea siihen kuuluvaa. Maskin laittaminen päähän, tilanteiden keskellä oleminen, kiekon torjuminen, pelin intensiivisyyden tunteminen ja se, että tunnet olosi hyödylliseksi.

– Toivon, että olisin voinut olla maalissa viimeisessä ottelussani Penguins-paidassa. Mutta me voitimme Cupin, jälleen, ja se teki kaikista uhrauksista sen arvoisia. Olen todella kiitollinen, että pystyin olemaan hyödyksi joukkueelleni kahden ensimmäisen pudotuspelikierroksen aikana.

– Ja koen oloni erittäin onnekkaaksi, kun pitäessäni Penguins-paitaa ylläni viimeistä kertaa, minulla oli Stanley Cup käsissäni.

Pääsi pelaamaan yhdessä Mario Lemieux’n kanssa

14 vuotta on todella pitkä aika, etenkin, kun puhutaan saman seuran edustamisesta ammattilaisurheilussa. Se on samalla se aika, jonka Marc-Andre Fleury Pittsburghissa vietti.

Tuohon 14 vuoden rupeamaan mahtuu melkoinen määrä todellisia supertähtiä. On Sidney Crosby. On Evgeni Malkin.

Ja sitten on: Mario Lemieux.

Harva välttämättä edes muistaa – Penguins-faneja lukuun ottamatta – että Fleury pääsi pelaamaan myös itse ”Super Marion” kanssa. Sen sijaan Fleury muistaa jokaisen hetken ja ennen kaikkea sen ensimmäisen kerran, kun hän torjui Lemieux’n lähettämän laukauksen.

– Kaikki muistavat hänet jääkiekkolegendana. Rakastin katsoa hänen pelaamistaan kasvaessani.

– Muistan myös sen ensimmäisen kerran, kun pysäytin Marion harjoituksissa. Kyseessä oli ihan puhdas lämmittelylaukaus, mutta voitte olla varmoja, että otin sen kiekon talteen ja minulla on se edelleen kotonani.

Fleurylla on tuoreessa muistissa myös hänen ensimmäinen pelinsä. Joukkuekaverit olivat asettuneet pukukoppikäytävälle. Fleury käveli kunniakujan läpi, löi muutaman kaverin kanssa ylävitoset – muun muassa Lemieux’n – kunnes huomasi unohtaneensa mailansa.

– Minun täytyi kävellä takaisin kaikkien ohitse, hakemaan mailani, ja se oli ikään kuin ”Walk of Shame”. Kun kävelin takaisin, Mario hymyili ja sanoi ”Sinä tulet tarvitsemaan sitä tänään, poikanen”.

Tuolla kommentillaan Lemieux viittasi onneen ja sitä Fleury tuli todella ensimmäisessä ottelussaan tarvitsemaan.

– Luulen, että hän oli oikeassa. Ottelun ensimmäinen veto, siis ensimmäinen laukaus, jonka kohtasin NHL:ssä, ja se meni sisään. Se ei ollut osa unelmaani.

– Mutta luojan kiitos kaikki muuttui paremmaksi. Pysäytin Ziggy Palffyn läpiajossa – siis kaverin, jota olin nuorena seurannut. Sitten pysäytin rangaistuslaukauksen ja lopulta päätin ottelun, pysäyttäen 48 kiekosta 46. Me hävisimme sen ottelun, mutta se tulee säilymään yhtenä parhaista muistoistani Pittsburghista.

”Se oli käännekohta”

14 vuoteen mahtuu melkoinen määrä historiaa ja sitä kautta toinen toistaan ikimuistoisempia hetkiä. Yksi niistä hetkistä on päättyneeltä kaudelta.

– Yksi parhaista muistoistani on itse asiassa aiemmin tältä kaudelta. Olimme juuri saapuneet vieraskiertueelta ja kyseessä oli sen jälkeinen ensimmäinen kotiottelu Tampa Bay Lightningia vastaan. Minulla oli ollut hieman vaikeaa, enkä kokenut oloani kovinkaan hyväksi.

– Kaikki olivat valmistautumassa kansallislauluun ja yleisö alkoi huutaa nimeäni. Se ei käynyt järkeen millään tavoin. En ollut pelannut hyvin. Ottelu ei ollut edes alkanut. Mutta silti he seisoivat takanani: ”Fleu-ry, Fleu-ry.”

– Ehkä he aistivat minun olevan hieman allapäin ja tarvitsin sitä. Me voitimme ottelun ja se muutti kaiken, minkä seurauksena kaudestani tuli hyvä. Se oli käännekohta, vain ja ainoastaan fanien ansiosta.

Nyt edessä on siirtyminen uuteen kotiin. Se uusi koti löytyy Vegasista.

– Nyt olen tässä. Minulla on vaimo, kaksi lasta ja kolme Stanley Cupia. Puhun muistoistani ja jätän hyvästini. Tämä tulee olemaan sopeutumisprosessi tytöilleni.

– Luulen, että tulemme sanomaan heille, että muuttaminen jonnekin nuorella ikää saattaa olla pelottavaa, mutta sitä on vain mentävä sen läpi. Me tulemme selvittämään kaiken ja löytämään siihen oman tapamme. Sitten räpäytämme silmiämme ja yhtäkkiä se uusi sekä outo paikka… Se ei näytä enää tippaakaan oudolta, tai uudelta. Se saattaa tuntua jopa kodilta.

Helmikuussa edessä on kuitenkin paluu vanhaan kotiin, kun Fleury astelee ensimmäistä kertaa Penguinsin kotihallin jäälle vierasjoukkueen pelaajana.

– Minulla on vielä paljon asioita käsiteltävänä mielessäni. Olen otettu siitä, että Golden Knights varasi minut ja odotan innolla sitä, että saan jatkaa tämän rakastamani lajin pelaamista.

– En tiedä, miltä minusta tuntuu, kun astun PPG Paints Arenalle helmikuussa, Vegasin maalivahtina. Ollakseni rehellinen, en pysty tällä hetkellä edes ajattelemaan sitä. Mutta yksi asia on varmaa: olen riemuissani siitä, että saan nähdä teidät jälleen.

– Kiitos, Pittsburgh. Minun tulee ikävä sinua.

The Players’ Tribunen, joka on siis sanasta sanaan Fleuryn omaa tekstiä, pääset lukemaan kokonaisuudessaan TÄMÄN linkin kautta.

Mitä tapahtui NHL Draftissa? KAIKKI TÄÄLTÄ.