SHL-mestarin avainpelaajat suuntaavat rapakon taakse – niin paljon lähempänä NHL:ää kuin Liiga

Viime päivät ovat olleet tukalia SHL-kauden 2016-17 mestaruusjuhliin päättäneelle HV71:lle.

HV71:n mestaruuden varmistuttua joukkueen on jättänyt jo peräti neljä todella nuorta avainpelaajaa. Seuraavassa teemmekin katsauksen potentiaalisiin tulevaisuuden NHL-tähtiin, jotka ponnistivat maailmalle päättyneen kauden HV71:stä.

Linus Söderström

Vain muutama päivä jönköpingiläisseuran mestaruuden varmistumisen jälkeen, NHL-sopimuksen allekirjoitti kultajuhlien takuumiehenä toiminut ykkösvahti Linus Söderström,

Söderströmin torjuntatilastot kauden aikana olivat erittäin kovat. Runkosarjassa hän päästi 22 ottelussa keskiarvolta taakseen vain 1.34 maalia, torjuntaprosentin ollessa 94,30. Pudotuspeleissä numerot laskivat hieman, mutta olivat edelleen kovat 92,20/2.11 ja ennen kaikkea hän osoitti kestävänsä paineet sekä olevansa voittava maalivahti.

194-senttinen ja 90-kiloinen ruotsalaisvahti onkin todellinen modernin ajan maalivahti: 20-vuotias Söderström on isosta koostaan huolimatta erittäin nopea maalivahti, joka pelaa erittäin fiksusti ja rauhallisesti tolppien välissä.

Nuori ruotsalaisvahti allekirjoitti New York Islandersin kanssa kolmivuotisen tulokassopimuksen, sillä brooklynilaisseura oli varannut hänet vuoden 2014 Draftin neljännellä kierroksella.

Andreas Borgman

Söderströmin vanavedessä taalajäille suuntasi SHL:n vuoden tulokkaaksi valittu Andreas Borgman. 21-vuotiasta puolustajaa ei ole koskaan varattu NHL:ään, joten Toronto Maple Leafs vei useamman seuran taistelussa voiton nuorukaisen allekirjoituksen suhteen.

183-senttinen Borgman pelasi päättyneellä kaudella 45 runkosarjaottelua, joissa hän teki tehot 5+10=15. Todelliseen lentoon hän pääsi kuitenkin pudotuspeleissä, sillä 14 otteluun ruotsalaisen lavasta irtosivat tehopisteet 2+8=10.

Jotain Borgmanin saavutuksesta, siis vuoden tulokkaan tittelistä, kertoo se, että edelliset vastaavaan saavutukseen yltäneet puolustajat olivat nykyisin NHL:ssä loistavat Nashville Predatorsin Mattias Ekholm ja Tampa Bay Lightningin Victor Hedman.

Filip Sandberg

Kuten edellä esitelty Borgman, myös Filip Sandberg jäi varaamatta NHL:ään omana varausvuotenaan. Hän oli siis niin sanotusti vapaata riistaa NHL-markkinoilla ja lopulta San Jose Sharks sai ruotsalaishyökkääjän allekirjoituksen sopimuspapereihin.

Sandberg on vain 174-senttinen hyökkääjä, joka viihtyy sekä laidassa että keskellä, mutta istuu paremmin laituriksi. Hän omaa huikeat hyökkäyspään taidot ja siten tarjoaa Sharksin näkökulmasta osaamista juuri maalin- ja pelintekopuolelle, mutta samaan aikaan hänet tunnetaan myös hyvänä kahden suunnan pelaajana. Hän pystyy korkean taitotasonsa ansiosta pärjämään myös pienessä tilassa ja tätä nähtiinkin pitkin SHL-kautta.

Päättyneellä kaudella Sandberg pelasi 52 runkosarjaottelua ja teki niissä tehopisteet 8+17=25. Pudotuspeleissä hän lähti muun joukkueen tavoin kunnon lentoon, kun 16 ottelussa syntyivät tehot 6+8=14.

Kevin Stenlund

Viimeisimpänä nimenä SHL-mestarin riveistä NHL:ään siirtyneiden pelaajien kerhoon liittyi 20-vuotias sentteri, Kevin Stenlund. 193-senttinen ja 91-kiloinen ruotsalainen allekirjoitti kolmevuotisen tulokassopimuksen Columbus Blue Jacketsin kanssa ja hän onkin Jarmo Kekäläisen toisen kierroksen varaus vuodelta 2015.

Stenlund tunnetaan ennen kaikkea taivaallisista kiekonkäsittelytaidoistaan. Hän on myös nuoresta iästään huolimatta todellinen henkinen johtaja, josta Blue Jackets voi saada tulevaisuuden johtohahmon. Hän on myös äärimmäisen fiksu pelaaja, joskin pientä ennakkoluulottomuutta pelaamiseen voisi vielä toivoa.

Stenlund pelasi päättyneellä kaudella SHL:ssä 48 runkosarjaottelua tehoin 13+7=20 ja 16 pudotuspeliottelua pistein 4+6=10.

Toimittajan sana:

Ruotsalaispelaajia on jo vuosien ajan revitty kaksin käsin NHL-seurojen toimesta taalakaukaloihin. Maan pelaajatuotanto on yksinkertaisesti niin huikealla tasolla, että se näkyy joka vuosi sekä NHL:n varaustilaisuudessa että siirtomarkkinoilla.

Kun verrataan Ruotsia ja Suomea pelaajatuotannon osalta, välimatka on viime vuosina kaventunut selkeästi. Suomessa on nimittäin kopioitu Ruotsin mallia – aivan kuten länsinaapurimme teki muutama vuosikymmen sitten Suomea ”matkiessaan” – ja pelaajien valmennuksessa on keskitytty erityisen paljon yksilötaitoon.

Suomen ja Ruotsin välillä on kuitenkin edelleen yksi järisyttävä ero ja sille pitäisi saada pikaisesti muutos: jääkiekko kotoisessa Liigassa ei muistuta millään muotoa modernia NHL-kiekkoa, kun taas SHL:ssä se on tismalleen sitä.

Kuvaavaa onkin että Tampereen Tappara voitti mestaruutensa pitkälti viivelähtöihin perustuvalla pelitavalla, kun taas HV71 perusti kultajuhlansa vauhtikiekon varaan.

SHL onkin oiva osoitus siitä, että vaikka kaukalo olisikin suurempi kuin NHL:n vastaava, myös isossa kaukalossa voi pelata nykyaikaista ja NHL-tyylistä jääkiekkoa. Samalla se NHL-tyylin kiekko tekee SHL:stä paljon houkuttelevamman vaihtoehdon pelaajille kehittyä kuin Liigasta ja niin kauan kuin tilanne on tämä, suomalainen jääkiekko on aina askeleen verran länsinaapuriaan perässä.