Vancouver Canucksille viime vuodet ovat olleet todella raskaita ja seurassa onkin käynnistelty jo jonkin aikaa, ainakin jonkinasteista uudelleenrakennusprojektia.

Vaikka seurassa pelaakin edelleen Henrik Sedinin ja Daniel Sedinin kaltaiset konkarit, on joukkuetta samaan aikaan nuorennettu. Yksi hyvä esimerkki nuorennusleikkauksesta oli venäläispuolustaja Nikita Tryamkin, joka nousi suuresta tuntemattomuudesta yhdeksi Canucksin puolustuspään kulmakivistä.

200-senttinen ja 120-kiloinen jässikkä, joka siirtyi jo viime kauden lopulla hänet varanneeseen kanadalaisseuraan, pelasi runkosarjassa Canucksin paidassa nimittäin 66 ottelua ja teki niissä tehot 2+7.

Mistään varsinaisesta pistejuhdasta Tryamkinin kohdalla ei siis voitu puhua – vielä – mutta hänen ensiaskeleensa NHL:ssä olivat hyvin samankaltaiset kuin toisen, hieman paremmin tunnetun, jättiläisen Zdeno Charan. Ennen kaikkea tekeminen puolustuspäässä ja fyysinen peli olivat kuitenkin uomissaan ja 22-vuotiaan venäläiskolossin varalle oli suuret suunnitelmat Vancouverin suunnalla.

Canucksista kerrotaankin, että seura tarjosi Tryamkinille kaksivuotista jatkosopimusta, mutta tämä päätyi kuitenkin valitsemaan KHL:n ja ex-seuransa Avtomobilist Yekaterinburgin.

– Olemme pettyneitä Nikitan valittua KHL:n, mutta sen ymmärrämme myös syyt, sillä tapaamistemme perusteella ratkaisu perustui perhesyihin, Canucksin GM:nä toimiva Jim Benning totesi pettyneenä seuran tiedotteessa.

– Hänellä on mahdollisuus olla merkittävä pelaaja NHL:ssä ja siksi tarjosimme hänelle kaksivuotista jatkosopimusta. Nyt hän on kuitenkin takaisin kotonaan ja meidän täytyy keskittyä rakentamaan joukkuettamme muiden nuorten pelaajiemme varaan.

Suomalaisnäkökulmasta tarkasteltuna Tryamkinin lähtö avittaa Olli Juolevin ensi kauden urakkaa, kun hän lähtee syksyn harjoitusleirille hakemaan pelipaikkaa NHL:n puolelta. Juolevi pelasi päättyneellä kaudella juniorisarja OHL:ssä 58 runkosarjaottelua tehoin 10+32 ja 14 pudotuspeliottelussa hän summasi kasaan pisteet 3+5.

Vaikka jotkut näkivät Juolevin osalta menneen kauden eräänlaisena takapakkina, näkyi suomalaisnuorukaisen pelaamisessa ennen kaikkea se, että ajatukset olivat jo jossain muualla, eikä OHL:llä ollut enää mitään uutta tarjottavaa. Tästä kaikesta huolimatta hän ylsi kuitenkin tehopisteiden osalta tismalleen samaan pistemäärään kuin edeltävällä kaudella.