Kanadalaismaalivahti Josh Harding, tai nyt jo entinen sellainen, pelasi NHL-uransa viimeisen ottelunsa kaudella 2013-14.

Hardingilla todettiin MS-tauti lokakuussa 2012, vain muutama kuukausi sen jälkeen, kun hän oli allekirjoittanut Minnesota Wildin kanssa kolmivuotisen ja 5,7 miljoonan dollarin arvoisen jatkosopimuksen.

Tuolloin Hardingilla riitti vielä kuitenkin uskoa siihen, että peliura tulee jatkumaan pitkänä ja menestyksekkäänä.

– Sen ei saa antaa masentaa tippaakaan, vaan sinun on vain mentävä eteenpäin. Tiedän, mikä päämääräni on ja se on olla sekä Minnesota Wildin ykkösvahti että Stanley Cupin voittaminen täällä, hän totesi hyvin pian diagnoosin saatuaan Star Tribunen haastattelussa.

Tuon hetken jälkeen paljon on vettä virrannut Minnesotajoessa ja nykyisin Harding on jo toista täyttä vuottaan jääkiekkoeläkeläinen. Kaikki päättyi charlottelaissairaalassa joulukuussa 2014, kun Harding oli pelannut kaksi ottelua farmissa.

Nykyisin 32-vuotiaan kanadalaisen keho oli niin pahasti kuivunut, että hänet jouduttiin toimittamaan suoraan pelin jälkeen paareilla ja ambulanssilla hoitoon. Kuvaavaa oli se, että kun hänelle oli laitettu nestettä suonensisäisesti yli puolentusinaa pussillista, ei hänen tarvinnut edelleenkään virtsata. Toisin sanoen hänen kroppansa oli ylikuivunut.

Tässä vaiheessa hänen vaimonsa Sara Harding oli nähnyt miehensä FaceTimen välityksellä ja tilannut siltä istumalta lennon Charlotteen.

– Hän oli todella pelästynyt. Se oli se viimeinen naula arkkuun. Se kaikki, että minulla on edelleen perhe ja elämä elettävänä täällä, alkoi iskeä minuun siinä vaiheessa. Kun näin, miten huolissaan minulle rakkaat ihmiset olivat minusta, tajusin, että oli aika ripustaa patjat naulaan, Harding muistelee Pioneer Pressin haastattelussa.

– Kaikki lääkärit sanoivat minulle, että jos jatkaisin tämän tekemistä kropalleni ja yrittäisin pelata näin korkealla tasolla, se tappaisi minut.

Ei minkäänlaista katkeruutta

Vaikka se unelma Stanley Cupin voittamisesta Wildin paidassa ei toteutunutkaan, ei Harding ole katkera, vaikka se olisi enemmän kuin ymmärrettävää.

Paljon kertookin se, että hän pystyy puhumaan kyseisestä kaudesta, jolloin hän sairastui, mikä oli sattumoisin viemässä häntä kohti jopa NHL:n parhaalle maalivahdille jaettavaa Vezinaa.

Harding oli nimittäin 29 ottelun jälkeen pysäyttänyt kiekot 93,30 prosentin varmuudella ja päästänyt ottelua kohden selkänsä taakse ainoastaan 1.65 laukausta.

– Minulla oli meneillään urani paras kausi, mutta sitten joulutauon tuntumassa minun täytyi vaihtaa lääkitystäni varotoimenpiteenä sivuoireiden varalle. Kun pelaat maailman kovimmassa liigassa ja alat heittämään jotain vierasta ainetta vartaloosi, päihittääksesi tämän sairauden.. toki se saattoi olla vain pääni sisäistä, kun alamäki alkoi.

Uudenvuodenaattona 2013 hän pelasi siis viimeisen NHL-ottelunsa. Hänen kroppansa oli alkanut väsyä, hän menetti tasapainonsa ja lopulta kadonnutta vastuuta seurasi masennus.

Kesällä 2014 hän oli vielä tehnyt kaikkensa palatakseen takaisin, mutta sitten eteen tuli jo aiemmin käsitelty sairaalareissu, mikä oli siis se viimeinen niitti.

Nyt hän on kuitenkin jo takaisin jääkiekon parissa, tällä kertaa valmentajan roolissa, ja kaikki on hyvin. Jääkiekkomaailmaan hänet toi takaisin Curt Giles, niin ikään ex-NHL-kiekkoilija, joka oli pelannut maailman kovimmassa kiekkoliigassa vuosina 1980-1993 lähes 900 runkosarjaottelua.

Heidät toi yhteen pitkä tausta minnesotalaisen jääkiekon parissa ja Kanadassa he asuvat puolestaan hyvin lähellä toisiaan, mikä johti lopulta kaverustumiseen.

– Hän kysyi, että olisinko kiinnostunut valmentamisesta. Päätöksen tekeminen vei minulta aikaa, mutta olen niin onnellinen, että tartuin hänen tarjoukseen.

– En voisi olla onnellisempi siitä, että Curt piti minut pelissä mukana. Luottaisin hänen varaan koko minun elämäni. Hän on loistava ystävä, jolta olen oppinut paljon, Harding päättää.

Harding päätti juuri toisen vuotensa valmentajan roolissa, toimien maalivahtivalmentajana kanadalaisessa lukiojoukkueessa.