Detroit Red Wings on ollut kuluvalla kaudella niin sanotusti jäähyväiskiertueella omassa kotihallissaan, sillä seura tulee jättämään tänä keväänä hyvästit omalle pyhätölleen, Joe Louis Arenalle.

Moni saattaa tällä hetkellä surkutella jo valmiiksi niitä lopullisia jäähyväisiä, jotka Joe Louis Arena tulee saamaan. Ei pudotuspelikiekkoa, kuten edellisinä 25 vuotenaan, vaan runkosarjaan päättyvä kausi.

Vieläpä vuonna, jona Red Wings menetti kunnioitetun ja pitkäaikaisen omistajansa Mike Ilitchin.

Kyllä, jääkiekkoromantikon silmin valitettava totuus on se, että viimeinen peli näkee päivänvalonsa jo aikaisin keväällä ja sen myötä Joe Louis Arenalta jää saamatta ne arvoisensa hyvästit.

Mutta onko se välttämättä surullinen asia? Voisiko asiaa sittenkin katsoa positiivisesta valosta?

Kyllä voi.

Niin surullista kuin Ilitchin kuolema olikin, niin haikeaa kuin pudotuspeliputken katkeaminen, ja samalla Joe Louis Arenan hyvästely joissain muissa kuin pudotuspelien merkeissä, on, niin samaan aikaan se on jonkin uuden alku.

Menneisyys on toki aina osana Red Wingsin toimintaa, kuten kuuluukin olla, mutta sieltä ovat mukana vain ne asiat, jotka ovat tehneet tästä michiganilaisseurasta sen, mitä se on tänä päivänä.

Millään muotoa historia ei ole enää kivinen reki perässä.

On nimittäin niin, että se maaginen pudotuspeliputki on muodostunut tietynlaiseksi taakaksi Red Wings -organisaatiolle ja seuran GM:nä toimivalle Ken Hollandille. Suuri yleisö, ja seuran fanit, on nimittäin vaatinut putken jatkumista ja samalla itse pudotuspelimenestys, joka ei ole ollut viime vuosina edes realismia, on jäänyt jopa toissijaiseksi seikaksi.

Vaan kohta tuota putkea ei ole enää olemassa. Seuraavaksi aletaan puhua jostain toisesta seurasta. Katseet siirtyvät muualle.

Toisin sanoen Red Wings pääsee aloittamaan pitkällä matkallaan uuden taipaleen Little Caesars Arenalla – kyllä, valitettavasti se on uuden areenan nimi – täysin puhtaalta pöydältä.

Ja se puhdas pöytä – se on konkretiaa myös siinä mielessä, että Holland on vihdoin ja viimein, vaikkakin edelleen hyvin maltillisesti, uskaltanut katkaista ainakin osittain napanuoran seuran nuorten pelaajien osalta ja vapauttanut puolestaan kokeneempia kavereita muille vesille.

Red Wings on siis valmis tähän muuttoon ja sitä odotetaan varmasti myös innolla.

Eikä sen Joe Louis Arenan, tai Ilitchin suhteen, kannata surkutella; sekä itse seuraomistaja että maaginen kotipyhättö ehtivät nähdä jo melkoisen määrän tähtiloistoa.

Otetaan vielä kertaus siitä, mitä Joe Louis Arenalla päästiin näkemään:

  • Red Wings -lätkää vuodesta 1979 alkaen (27.12.1979)
  • 2 912 NHL:n runkosarjaottelua (lopullinen määrä)
  • 1 447 Red Wingsin runkosarjaotteluvoittoa + se, mitä kuluvasta kaudesta on vielä otettavissa
  • Kuusi President’s Trophy -voittoa
  • Kuusi Stanley Cup -finaalisarjaa
  • Neljä Stanley Cup -voittoa
  • Läjäpäin toinen toistaan kovempia supertähtiä ja legendoja
  • All Star -tapahtuma, vuonna 1980

Listaa voisi jatkaa vaikka miten pitkään, mutta tuossa mitä todennäköisimmin tuli mainittua ne kaikkein tärkeimmät yksityiskohdat.

Vielä, kun uusi kotihalli saataisiin kantamaan Mike Ilitchin nimeä.

Aiheet Detroit Red Wings Featured Näkökulmat Pääuutiset