Valtteri Filppula on nyt ollut reippaan viikon ajan Philadelphia Flyersin pelaaja. NHL Suomi tapasi kokeneen suomalaissentterin Philadelphiassa ja haastattelussa palattiin vielä siirtoon sekä sen jälkeisiin hetkiin.

32-vuotias Filppula on nyt ollut uuden joukkueensa matkassa kolmen ottelun verran. Alku onkin ollut lupaava, sillä henkilökohtaisella tasolla suomalaishyökkääjä on saanut mukavasti vastuuta ja Flyers on napannut viisi pistettä kuudesta tarjolla olleesta.

Mikäli asiat olisivat Filppulasta itsestään kiinni, olisi hän edelleen mieluusti Lightningin pelaaja, millä ei sinällään ole mitään tekemistä sen kanssa, miten hän on uudessa seurassaan viihtynyt.

– Ensiksi (reaktio) oli vähän negatiivinen, sillä olin tykännyt olla Tampassa tosi paljon, eikä siinä mielessä ollut mikään hinku lähteä sieltä pois, Filppula kommentoi tapahtumia NHL Suomelle.

– Mutta sitten alettiin pakata tavaroita ja lähdettiin eteenpäin. Olen kuitenkin ollut mukana jo jonkin aikaa ja tiedän, että se kuuluu tähän maailmaan ja sitten aloin aika nopeasti keskittyä peleihin, mikä on se pääasia.

”Parina kautena päästiin aika lähelle”

Siitä, miten Lightningin GM:nä toimiva Steve Yzerman siirron hoiti, Filppulalla ei ole mitään muuta kuin positiivista sanottavaa.

– Tuollaisesta epämiellyttävästä asiasta (kauppa siirtorajan umpeutuessa) tulee paljon positiivisempi, kun kaikki ovat samalla sivulla. ISO KIITOS Stevielle. Hän hoiti tämän treidin tosi hienosti.

Filppula on kuitenkin ehtinyt jo kotiutua uuteen joukkueeseensa ja on ollut tyytyväinen siihen, että hän mahdutti Flyersin 16 joukkueen joukkoon, mitkä hän sai siis listata osoitteiksi, joihin hän on valmis siirtymään.

Millaisia muistoja Filppulalle sitten ajasta Tampa Bayssa jäi. Vaikuttaisi siltä, että pelkästään positiivisia?

– Mulla ei ole muuta kuin positiivisia asioita sanottavana Tampa Baysta. Hieno paikka asua, hieno paikka pelata, loistava organisaatio, hyviä jätkiä ja meillä oli pari hyvää kautta, joiden aikana päästiin aika lähelle. Ne ovat olleet hienoja hetkiä, Filppula päättää keskustelutuokiomme.

Haastattelu:
Kimmo Romanoff, Philadelphia

Muu teksti:
Marko Ollonqvist