NHL:n fantasiadraftit vievät meidät nyt kesään 2012, ja mikäli mahdollista, aina vain haasteellisempien päätösten pariin.

Kovinkaan usein, jos koskaan, törmää samankaltaiseen varausikäluokkaan kuin 2012. Tuo kyseinen vuosi piti nimittäin sisällään sellaisen määrän nykyhetken huippupuolustajia, että meno jopa hirvittää.

Lue myös:

Itse myös varsinaisessa varaustilaisuudessa puolustajat olivat kovassa huudossa. Nykypäivään perustuen näkemyksemme on kuitenkin se, että niin sanotusti liian moni ”väärä puolustaja” meni Top 10:ssä, tai vaihtoehtoisesti järjestys oli väärä, joten edessä on jälleen melkoinen määrä muutoksia.

Vuonna 2012 koko varaustilaisuuden ykkösnimenä meni Nail Yakupov, joka päätyi Edmonton Oilersiin, joskin nykyisin hän kiekkoilee St. Louis Bluesissa. Venäläispelurin jälkeen menivät Ryan Murray (Blue Jackets), Alex Galchenyuk (Canadiens), Griffin Reinhart (Islanders), Morgan Rielly (Maple Leafs), Hampus Lindholm (Ducks), Matt Dumba (Wild), Derrick Pouliot (Penguins), Jacob Trouba (Jets) ja Slater Koekkoek (Lightning).

Seuraavassa teemme siis katsauksen siihen, miltä varaustilaisuus näyttäisi tänä päivänä.

1. Edmonton Oilers: Colton Parayko

Jotain Colton Paraykosta kertoo se tosiasia, että NHL:n tähdistötapahtumassa kovimman laukaisijan kohdalla huudeltiin Shea Weberin voittaessa Colton Paraykon perään. Tämä kaveri omaa siis tällä hetkellä NHL:n puolustajista vähintäänkin yhden pelottavimmista lämäreistä, ellei jopa sen kaikkein pelottavimman.

Vielä pari vuotta sitten kukaan ei olisi nostanut Paraykoa lähellekään ykkössijaa vuoden 2012 varaustilaisuuden osalta, mutta kaksi viime kautta ovat muuttaneet kaiken. 23-vuotias kanadalainen nimittäin yllätti syksyllä 2015 kaikki, raivaamalla tiensä St. Louis Bluesin NHL-miehistöön, ja sen jälkeen hän ei ole taakseen katsellut. NHL-debyyttikausi tuotti 79 otteluun tehot 9+24, sekä tehotilaston +28, ja kuluvalla kaudella 60 pelatun ottelun jälkeen taululla komeilevat pisteet 4+24. Joku voisikin huutaa, että mikä toisen vuoden kirous?

Kaikkein vaikuttavin yksityiskohta Paraykossa lienee se, että 196 sentin ja 97 kilon varrestaan huolimatta hän on samaan aikaan sekä vahva luistelija että todella fyysinen pelaaja, puhumattakaan hänen kyvystään antaa ensimmäinen syöttö ja voittaa kaksinkamppailut. Edmontonissa itketään verisiä kyyneleitä: ei pelkästään siksi, että he varasivat Nail Yakupovin, vaan ennen kaikkea, koska he menettivät Paraykon.

2. Columbus Blue Jackets: Filip Forsberg

Kun katsotaan Columbus Blue Jacketsin pelaajistoa, on sillä käsissään Zach Werenskissä ja Seth Jonesissa todelliset huippupuolustajat, vieläpä vuosikausiksi eteenpäin. Alexander Wennbergiin ja William Karlssoniin pätevät senttereiden osalta samat sanat, minkä lisäksi heitä tukevat Brandon Dubinsky, Boone Jenner ja Sam Gagner sekä juniorisarjoissa kypsyteltävä Pierre-Luc Dubois. Myös maalivahtiosasto on Sergei Bobrovskyn ja nuorten Joonas Korpisalon sekä Anton Forsbergin johdolla kunnossa.

Sen sijaan laituriosasto aiheuttaa pientä aihetta huoleen. Kärki on terävä Brandon Saadin, Cam Atkinsonin, Nick Folignon ja Scott Hartnellin kohdalla maalintekoon kykenevä, mutta samaan aikaan on todettava, että esimerkiksi Hartnell ei tuosta enää nuorru.

Niinpä seurassa olisi suorastaan tilausta Filip Forsbergin kaltaiselle tähtilaiturille, joka kykenee maalintekoon. Kuvitelkaapa 22-vuotias ruotsalainen, joka nakutti viime kaudella runkosarjaan 33 osumaa, niin ikään nuoren maanmiehensä Wennbergin rinnalle. Siinä olisi NHL:n nuorin ja jopa pelottavin tutkapari, kun otetaan huomioon valtaisat tulevaisuuden näkymät.

Oikeassa draftissa Blue Jackets varasi puolustaja Ryan Murrayn, eikä se ollut mikään huono ratkaisu. Tässä kohtaa hän ja lukuisat muut puolustajat aiheuttavatkin pientä empimistä Forsbergin valinnan suhteen, mutta näillä mennään.

3. Montreal Canadiens: Alex Galchenyuk

Montrealissa ei liikaa huippusenttereitä ole, joten vaihtoehtoja ei tässä kohtaa oikeastaan edes ole. Totta kai mikä tahansa NHL-seura löytäisi käyttöä Hampus Lindholmin, Jacob Trouban ja kumppanien kaltaisille huippupuolustajille, mutta Canadiens tarvitsee vielä enemmän Galchenyukia.

Tulevaisuudessa 23-vuotiaalla yhdysvaltalaishyökkääjän, jonka sukujuuret ovat kaukana idässä, on kuitenkin kyettävä parantamaan pelaamistaan puolustussuuntaan ja kehityttävä isoin askelein, sillä muutoin tämä varaus saattaa kääntyä hieman hölmön näköiseksi.

4. New York Islanders: Matt Murray

New York Islanders on viime kaudet paininut, jos jonkinlaisten maalivahtiongelmien kanssa. Tällä hetkellä seuran ykkösvahtina toimii Thomas Greiss, ja hänen kakkosena Jean-Francois Berube, kun taas kolmen maalivahdin systeemistä valittanut Jaroslav Halak on nykyisin 4,75 miljoonan dollarin palkallaan AHL:ssä.

Ottamatta mitään pois Greissilta, joka on viime ja tämän kauden aikana pelannut varsin hyvin, ei hän välttämättä ole sellainen joukkuettaan illasta toiseen kannatteleva maalivahti. Sen sijaan Matt Murray, joka torjui viime kaudella Pittsburgh Penguinsin Stanley Cupiin ja pelaa vasta kuluvalla kaudella varsinaista tulokaskauttaan, on tällainen ja vieläpä yhdeksän vuotta nuorempana versiona.

Koska tässä kohtaa hyökkääjien osalta kiinnostavimmat nimet ovat menneet, eikä Islandersilla ole akuuttia tarvetta puolustajalle, on valinta lähes itsestäänselvästi Murray. Missään nimessä sitä ei pahasti toistaiseksi flopanneeseen Griffin Reinhartiin kannattaisi käyttää.

5. Toronto Maple Leafs: Jacob Trouba

Toronto Maple Leafsin puolustuspään ongelmista on puhuttu jo vuosien ajan, eikä keskustelu ole päättynyt kuluvallakaan kaudella, vaikka kanadalaisseura onkin alkanut menestyä.

Ottamatta mitään Morgan Riellylta pois – hän on todella erinomainen puolustaja – Jacob Trouba vaikuttaisi lähtökohtaisesti puolustajalta, jolla voisi olla se kaikkein suurin positiivinen vaikutus Maple Leafsin tekemiseen sekä puolustuksellisesti että hyökkäyksellisesti.

Niinpä Trouba kiilaa Reillyn eteen potentiaalisena Maple Leafsin alakerran pelastajana. Nämä alkavat tässä kohtaa olla kuitenkin makuasioita, joten Reillyn, Lindholmin tai Shayne Gostisbeheren nimeäminen tähän väliin olisi kaukana väärästä päätöksestä.

6. Anaheim Ducks: Hampus Lindholm

Anaheim Ducksilla on tässä kohtaa enemmän kuin helppo tehtävä. Seurassa nimittäin arvostetaan ruotsalaispuolustaja Hampus Lindholm todella korkealle, eikä sillä ole mitään syytä lähteä tekemään minkäänlaisia muutoksia tilanteeseensa.

Jotain Lindholmin arvostuksesta kertookin se, että Ducks on ollut valmis, milloin kauppaamaan Cam Fowlerin, ja milloin Sami Vatasen ennen ruotsalaista.

7. Minnesota Wild: Shayne Gostisbehere

Minnesota Wildin alakerta on kohtalaisen tasapainoinen, mutta Ryan Suterin ohella sieltä puuttuu sellainen todellinen kiekollisen pelin, ja ennen kaikkea puolustajien osalta hyökkäyspelaamisen, johtaja, jollainen Shayne Gostisbehere eittämättä olisi. Tietenkin joku voisi mainita hieman heikomman kuluvan kauden, mutta se on vain yksi vuosi nuoren puolustajan uralla, eikä siitä tule vetää yhtää sen suurempia johtopäätöksiä.

Minnesota Wildin ylivoimapelaaminen on ollut jo nyt kuluvan kauden osalta koko NHL:n toiseksi parasta; miettikääpä mitä Gostisbeheren kaltainen ylivoimapelin erikoisosaaja tekisi sille.

Matt Dumbaa, jonka siis Wild valitsi, ei nyt miksikään varsinaiseksi epäonnistuneeksi valinnaksi voi kutsua, mutta hän kuuluu juuri niihin tekstin alussa mainuttuihin ”vääriin puolustajiin”, joihin käytettiin liian korkea varausvuoro.

8. Pittsburgh Penguins: Andrei Vasilevskiy

Lähtökohtana Penguinsin kannalta voisi olla enemmän kuin hyvin tämän huippupuolustajia vilisevän varaustilaisuuden käyttäminen ehkä sen heikoimman osa-alueen – puolustuksen – vahvistamiseen. Samaan hengenvetoon on kuitenkin todettava, että pennsylvanialaisseura voitti nykyisellä puolustuksellaan viime vuonna Stanley Cupin, joten selvästikin se on riittävällä tasolla ja kaiken lisäksi Justin Schultz on ottanut huikeita askelia kuluvalla kaudella.

Sen sijaan ilman uutta ykkösvahtia, joka siis oli Matt Murray, mestaruutta ei mitä todennäköisimmin olisi tullut. Ikävä puoli Penguinsin kannalta on se, että tässä kohtaa Murray ei enää olisi vapailla markkinoilla. Sen sijaan Andrei Vasilevskiy olisi ja hän olisi niin ikään erinomainen vaihtoehto joukkueen uudeksi ykköseksi.

Missään nimessä Derick Pouliotiin tätä varausvuoroa ei kannattaisi käyttää, kuten Penguins vajaa viisi vuotta sitten teki.

9. Winnipeg Jets: Morgan Rielly

Winnipeg Jets menettäisi Jacob Trouban, joten sen olisi tyytyminen seuraavaksi parhaaseen vaihtoehtoon. Toki tuntuu hullulta puhua ”tyytymisestä”, kun Trouba vaihtuisi Morgan Riellyn kaltaiseen nimeen.

Jets tarvitsee alakertaansa pelaajia Trouban kadotessa kuvioista, joten esimerkiksi Tomas Hertlin ja Tanner Pearsonin valitseminen jäisi väliin. Tämä valinta tuskin siis tarvitsee tämän enempää perusteluita.

10. Tampa Bay Lightning: Damon Severson

Tässä saattaisi yhtä hyvin seistä Cody Ceci, Matt Dumba ja myös joissain määrin Olli Määtän nimi. Suomalaispuolustajan uraa on kuitenkin turmellut sen verran loukkaantumiset, Ceci on puolestaan kyykännyt kuluvan kauden aikana sen verran ja jotenkin Dumba on pettänyt odotukset niissä määrin, että loppujen lopuksi valinta osuu Damon Seversoniin, joka päätyi reipas neljä vuotta sitten toisen kierroksen toiseksi viimeisenä pelaajana New Jersey Devilsiin.

Tampa Bay Lightningin osalta puolustajan valitseminen on itsestäänselvyys, sillä se tarvitsee alakertaansa lisää tuoreita osaajia, kun taas hyökkäyspää on positiivisissa kantimissa. Joku voisi tietenkin puhua maalivahdista, mutta Murrayn ja Vasilevskiyn uitua muille maille keskittyminen olisi Ben Bishopin jatkosopimuksessa.

Tällä sijalla se valitsi aikanaan Slater Koekkoekin, joka on vasta kuluvalla kaudella noussut floridalaisseuran pelaavaan miehistöön. Sinällään kyse on ”ihan ok” valinnasta, mutta paljon parempaa ja ennen kaikkea valmiimpaa olisi tarjolla. Niinpä Severson päätyy Lightningin alakertaan, vaikka nuoren puolustajan tehotilasto onkin ikävä -28. Tehopistekäyrät osoittavat kuitenkin ylöspäin ja kyseessä on kaiken kaikkiaan kova kaveri.