Lähestulkoon kaikilta tuntuu unohtuneen, että voitetusta Stanley Cupista huolimatta Matt Murray on niin ikään tulokaspelaaja.

Patrik Laine sitä, Sebastian Aho tätä, Auston Matthewsia väliin ja Mitch Marneria perään.

Ottamatta mitään pois näiltä edellä mainituilta upeilta NHL-tulokkailta, sääliksi käy yhtä kaveria. Ja en nyt puhu puolustaja Zach Werenskistä, vaikka hänetkin olisi syytä nykyistä useammin framille nostaa, vaan täysin unholaan jääneestä Matt Murraysta.

Kyllä. Muistatko sen kaverin, joka torjui viime kaudella Pittsburgh Penguinsille Stanley Cupin? Niinpä.

Hän on myös tulokaspelaaja ja melkoisen hyvä sellainen. 29 aloitettua ottelua, 21 voittoa, torjuntatilastot 92,60/2.26, kolme nollapeliä ja Marc-Andre Fleuryn syrjäyttäminen lopullisesti kakkosvahdiksi.

Tällaisista asioista on siis tulokas Murrayn kausi tehty ja siltikään hänestä ei puhu juuri kukaan mitään, siis mitä tulee tulokaskilpaan. Nostan myös oman käteni pystyyn – en ole nimittäin puhunut minäkään.

Onko kenttäpelaajan kausi jotenkin maalivahdin vastaavaa arvokkaampi?

Ei kai nyt vain ole niin, että voitettu Stanley Cup on jotenkin taakkana tässä? Vai onko tulokaskenttäpelaajan huippukausi jotenkin arvokkaampi kuin tulokasmaalivahdin?

Jotenkin pahasti nyt tuntuu siltä, että Murray pyritään vain siirtämään syrjään. Ja onhan nyt toki NHL:ssä kovemmat tulokaskenttäpelaajat kuin vuosiin… Vai onko?

Niin, viime kaudella taisi tosiaan olla Artemi Panarinin, Connor McDavidin, Shayne Gostisbeheren, Max Domin, Dylan Larkinin ja Jack Eichelin kaltaiset pelurit tulokkaita…

Tulipa vain mieleen tässä, kun kuulin jonkin asiantuntijan puhuvan siitä, että miten poikkeukselliset tulokaskenttäpelaajat kuluvalla kaudella on nähty ja sitä käytettiin perusteluna sille, miksi Murraysta ei puhuta.

Ainakin itselle Panarinin 77 tehopistettä on melkoisen kova saldo, kuten on myös McDavidin 1.066 ottelukohtainen keskiarvo.

No, onneksi Murray voi aina mennä nukkumaan Stanley Cup -sormus sormessaan. Se lohduttanee melkoisesti.