Nashville Predatorsin kerrottiin monesta suunnasta kaatuneen viime kaudella maalivahti Pekka Rinteeseen ja ylipäätään suomalaisen uran kerrottiin olevan pahassa laskussa.

Totuus tennesseeläisnipun viime kauden takana oli kuitenkin se, että vaikka viime kauden runkosarjassa suomalaisvahdilla ei kokonaisuudessa kulkenutkaan, oli hän hyvin pitkälti ainoa syy sille, miksi Predators taisteli jopa konferenssifinaalipaikasta viime keväänä.

Mutta palataan takaisin runkosarjaan.

Kuluvalla kaudella Rinne on pelannut 43 ottelua, ja viime vuonna hän oli tähän samaan aikaan pelannut 46 ottelua. Vertailu on siis hieman epätasapainossa, mutta ei onneksi pahasti.

Tilastot on hienosti niputtanut yhteen SB Nation, Corsican tilastoja käyttäen.

Kausi 2015-16:

46 ottelua

108 = päästetyt maalit
90,40 = torjuntaprosentti
97,50 = torjuntaprosentti ”pienen vaaran” laukauksissa
91,10 = torjuntaprosentti ”keskivaarallisissa” laukauksissa
76,10 = torjuntaprosentti ”vaarallisissa” laukauksissa

Kausi 2016-17:

43 ottelua

100 = päästetyt maalit
92,00 = torjuntaprosentti
97,90 = torjuntaprosentti ”pienen vaaran” laukauksissa
92,30 = torjuntaprosentti ”keskivaarallisissa” laukauksissa
78,60 = torjuntaprosentti ”vaarallisissa” laukauksissa

Rinne on siis ollut selkeästi viime vuotta parempi erittäin vaarallisissa ja keskivaarallisissa maalintekopaikoissa; toisin sanoen hän on tehnyt paljon enemmän isoja torjuntoja kuluvalla kaudella kuin vuosi sitten samaan aikaan.

Samalla Predators on myös antanut paljon enemmän näitä paikkoja kuin viime kaudella, joten se vain korostaa hänen suorittamista entisestään.

Tässä kohtaa on myöskin syytä uudelleen nostaa esille, että Rinteellä on nyt otteluita kolme vähemmän, joten edes hieman pidemmät lepojaksot – aika ajoin – ovat auttaneet suomalaisvahtia.

Yhteenvetona voidaan siis todeta, että Rinne on osoittanut kriitikkonsa vääriksi: hän ei ole taantumassa oleva maalivahti, joka hidastaa joukkueensa menoa, vaan päinvastoin – Rinne pitää joukkuettaan enemmän kuin pystyssä.