Otetaan nyt yksi asia heti alta pois: NHL:n 100-vuotisen historian parhaiden pelaajien rajaaminen 100 nimeen on äärimmäisen vaikea – jopa mahdoton – tehtävä.

Tästä syystä emme lähdekään ”dumaamaan” ainoatakaan listalle yltänyttä pelaajaa, tai siis heidän valintaa 100 parhaan joukkoon. Ei, me käsittelemme asiaa ennen kaikkea sellaisten pelaajien näkökulmasta, ketkä olisivat ehdottomasti kuuluneet listalle.

Tietenkin näitäkin vaihtoehtoja on luvattoman paljon, mutta me nostamme esille kaksi pelaajaa: San Jose Sharksin Joe Thorntonin ja Pittsburgh Penguinsin Evgeni Malkinin.

Evgeni Malkin

30-vuotias venäläissentteri on kaksinkertainen Stanley Cup -voittaja. Se on äärimmäisen upea saavutus – siis voittaa jääkiekkomaailman arvokkain pokaali kahdesti.

Samalla se on tässä kohtaa myös erittäin epäreilu kategoria, kun haetaan 100 parasta pelaajaa, sillä kaikessa yksinkertaisuudessaan kaikilla pelaajilla ei ole ollut sitä mahdollisuutta voittaa.

Katsotaan siis henkilökohtaisia saavutuksia:

  • Art Ross Trophy 2008-09, 2011-12 (runkosarjan paras pistemies)
  • Hart Trophy 2011-12 (runkosarjan MVP)
  • Ted Lindsay Award 2011-12 (NHLPA:n valinta runkosarjan MVP:ksi)
  • Calder Trophy 2006-07 (vuoden tulokas)
  • Conn Smythe Trophy 2008-09 (pudotuspelien MVP)
  • NHL:n 1. All Star -kentällinen 2007-08, 2008-09, 2011-12
  • NHL:n tähdistöottelu 2007-08, 2008-09, 2010-11, 2011-12, 2014-15, 2016-17
  • 691 runkosarjaottelua, tehopisteet 317+497
  • 124 pudotuspeliottelua, tehopisteet 48+81

Malkinin saavutukset puhuvat puolestaan. Hän on nimittäin ollut kaudesta 2006-07 alkaen, siis siitä hetkestä, kun hän piirsi ensimmäiset luistimenpiirtonsa NHL-jäille, yksi sarjan absoluuttisesti parhaista pelaajista. Hän on isokokoinen, maaliahne, taitava ja röyhkeä pistelinko, joka sekä viimeistelee itse että myös rakentaa oivalla tavalla peliä.

Kokenut venäläispelaaja on samalla kuitenkin jäänyt äärimmäisen ison varjon taakse, ainakin ajoittain, ja tuon varjon nimi on ollut Sidney Crosby. Välillä Malkin on ollut se Penguinsin pelillinen johtaja, mutta ei ole koskaan saanut ansaitsemaansa suitsutusta taidoistaan.

Kaiken kaikkiaan kyseessä on poikkeuksellinen yksilö koko NHL:n mittarilla ja silloin pelaaja kuuluu ehdottomasti NHL:n historian 100 parhaan pelaajan joukkoon. On nimittäin käsittämätöntä, että pelaaja, jonka henkilökohtaisten palkintojen määrässä ainoastaan Wayne Gretzkyn, Mario Lemieux’n, Guy LaFleurin, Bobby Orrin ja joukkuekaveri Crosbyn kaltaiset pelaajat pystytään nostaa hänen kanssaan samalle listalle, jää unholaan.

Joe Thornton

Tässä kohtaa tullaan juuri siihen tosiasiaan, josta jo aiemmin puhuttiin: siinä, missä Penguinsista on ollut Malkinin kera voittamaan Stanley Cup, ei Thornton ole San Jose Sharksin ja Boston Bruinsin päässyt kuin seuraamaan kyseisen kannun nostamista vierestä, viime keväänä.

Tehdäänpä siis Thorntonin kohdalla katsaus niihin henkilökohtaisiin saavutuksiin:

  • Art Ross Trophy 2005-06
  • Hart Trophy 2005-06
  • NHL:n 1. All Star -kentällinen 2005-06
  • NHL:n 2. All Star -kentällinen 2002-03, 2007-08, 2015-16
  • NHL:n tähdistöottelu 2003-04, 2006-07, 2007-08, 2008-09
  • 1 417 runkosarjaottelua, tehopisteet 380+992
  • 156 pudotuspeliottelua, tehopisteet 27+94

37-vuotias kanadalaissentteri on ollut NHL:ssä aina aliarvostettu pelaaja. Siitä kertoo vaikkapa nyt se, että hän on mahtunut täysin käsittämättömästi vain kerran urallaan NHL:n ensimmäiseen All Star -kentälliseen, joka siis julkistetaan aina kauden päätteeksi. Ja toinen erittäin konkreettinen esimerkki on juuri tämä: 100 parhaan ulkopuolelle jättäminen.

Ja homman pointti on se, että ei tässä haeta pelaajia, jotka pelasivat parhaissa joukkueissa, vaan kaikkien aikojen parhaita pelaajia. Totuus onkin se, että Thornton ei vain pelkästään kuulu tälle listalle, vaan hänen kuuluisi olla jopa 50 parhaan pelaajan joukossa. Thornton nimittäin on NHL:n historiassa syöttöjen ja tehopisteiden osalta 25 parhaan pelaajan joukossa. Hän ylittää kohta 1 000 maaliin johtaneen syötön rajan – siis saavutuksen, johon on yltänyt vain 85 pelaajaa sarjan olemassaolon aikana – ja hän on kaikessa yksinkertaisuudessaan yksi parhaista pelintekijöistä, joita jääkiekko on koskaan nähnyt.

Tietenkin täytyy muistuttaa, että tietyiltä aikakausilta voidaan ottaa 100 parhaan listaa laatiessa mukaan vain muutamia pelaajia, mutta jos Thorntonin ura pätkitään viiden vuoden mittaisiksi sykleiksi, on hän ollut aina esimerkiksi tehokkuudeltaan Top 5:ssä ja itse asiassa todella usein vielä korkeammalla.

Stanley Cup -keskustelu on kuitenkin pakko ottaa osaksi tätä tekstituotosta, mutta vain pieneksi osaksi. On nimittäin sanottava yksi valitettava tosiasia: Monesti sellaisten supertähtien, jotka eivät koskaan kyseistä pokaalia voittaneet, kohdalla tajutaan vasta jälkikäteen millaisesta kaverista oli kyse. Useimmiten samaan hengenvetoon todetaan, että ehkä meidän tosiaan olisi pitänyt keskustella kyseisestä pelaajasta hieman enemmän hänen aktiiviuransa aikanakin.

On anteeksiantamatonta, mikäli näin käy myös Thorntonille.