Kommentti: Mitä tapahtui Carey Pricelle – voiko jopa viime vuosi toistua?

Montreal Canadiens on saanut jo vuosien ajan luottaa Carey Pricen, jota moni pitää maailman parhaana maalivahtina, uskomattomiin suorituksiin tolppien välissä.

Myös kuluva kausi käynnistyi sellaisella dominoinnilla, että kanadalaisvahdin uskottiin monien toimesta – myös allekirjoittaneen – marssivan kuin automaationa Vezina-voittoon. Moni muukin maalivahti, kuten Sergei Bobrovsky, Devan Dubnyk ja Tuukka Rask, aloitti kautensa erinomaisesti, mutta heidän piti taistella sijoista Pricen takana.

Viime aikoina Pohjois-Amerikan suunnalla on kuitenkin nähty ilmiö, jota ei olla todistettu miesmuistiin: Carey Price on ollut huono, heikko ja surkea – etenkin omaan tasoonsa nähden.

Jokainen, joka on katsonut Canadiensin otteita kaukalon puolella, pystyy varmasti allekirjoittamaan tämän. Ne taas, jotka eivät ole Pricen pelejä nähneet, voivat luottaa ainoastaan raportteihin ja tilastoihin, mutta itse asiassa ne tilastotkin kertovat tässä kohtaa todella paljon: viimeiseen seitsemään otteluun Pricen torjuntaprosentti on ollut yli lukeman 90 vain kolme kertaa ja vain kerran yli 92:än.

Otetaanpa kuitenkin vielä laajempi otanta, joka paljastaa kaiken karmeuden torjuntaprosenttien valossa:

• Lokakuu: 95,40 %
• Marraskuu: 94,40 %
• Joulukuu: 89,90 %
• Tammikuu: 87,70 %

Sokea, sokeampi, Montreal Canadiensin valmennusjohto

Kaiken huippu nähtiin viime yönä, kun Minnesota Wild takoi kiekon käsittämättömät seitsemän kertaa Pricen selän taakse.

Ja jälleen kerran, tässä kohtaa on annettava likasangollinen myös Canadiensin valmennusjohdon suuntaan: Miten helvetissä – jo toisen kerran kuluvan kauden aikana – maalivahti jätetään niin sanotusti kuolemaan tolppien väliin?

Oliko tämä nyt kenties astuminen omaan miinaan; kun Al Montoya joutui päästää kiekon 10 kertaa selkänsä taakse ottelussa Columbus Blue Jacketsia vastaan, niin nyt ei voitu asettaa Pricea eriarvoiseen asemaan?

Michel Therrien ja kumppanit – totta kai olisitte voineet asettaa. Toinen on ykkösvahti ja toinen kakkosvahti, vaikkakin myös Montoyan jättäminen Blue Jackets -pelissä luukulle oli täysin käsittämätön ratkaisu. Mutta Price on Price ja nyt jo entisestään karissut itseluottamus valui yhä voimakkaammin viemäristä alas.

Jos nyt Canadiensin valmennusportaassa oltaisiin yhtään fiksuja, mitä rohkenen epäillä näiden edellä mainittujen näyttöjen myötä vahvasti, mentäisiin seuraavat 3-5 peliä ehdottomasti Montoya edellä, antaen Pricelle hengähdystauon. Kaksi peliä ja 11 päästettyä maalia on nimittäin karmiva totuus Canadiensin ykkösvahdin tämänhetkisestä tilanteesta.

Mikäli tässä alkaa kauhuskenaarioita maalailla, niin jollain tasolla jopa viime kauden toistuminen saattaa olla Canadiensille mahdollista. Price ei ole nimittäin tällä nimenomaisella hetkellä joukkueelleen yhtään sen tärkeämpi kuin oli viime vuonna loukkaantuneena.

Toki nyt puhutaan niin kovasta maalivahdista, että jos joku, niin Price nousee ylös Feeniks-linnun lailla

Mutta.

Melkoisen kuopan on kaveri itselleen kaivanut ja mitään takeita ei ole sille, että sieltä noustaisiin ylös.