Kuluvan NHL-kauden 2016-17 puoliväli ei ole enää niin kovinkaan kaukana, joten tässä kohtaa on syytä pohtia itsestäänselvien ennakkosuosikkien lisäksi myös potentiaalisia mustia hevosia Stanley Cupin suhteen.

Vaihtoehtoja löytäisi itse asiassa helposti enemmänkin kuin viisi, kuten nyt vaikkapa Edmonton Oilers, joka on syntynyt uudelleen kuluvan kauden aikana, tai Ottawa Senators, joka ei vakuuta niinkään paperilla, mutta on äärimmäisen yhtenäinen nippu, jossa myös kapteeni pelaa nykyisin molempiin suuntiin erinomaisesti.

Edellä mainitut seurat eivät kuitenkaan mahtuneet viiden kärkeen listallamme, vaan siellä esiintyy viisi muuta mustaa hevosta.

Boston Bruins

Erinomaisesti pelaavalla ykkösvahdilla pystyy menemään todella pitkälle, jopa NHL:ssä. Tässä kohtaa puhutaan luonnollisesti siis Tuukka Raskista, ja kun samalla myös Boston Bruinsin puolustuspelaaminen on muotoutunut paria heikkoa viime kautta sitoutuneemmaksi, on siinä jo paljon, jonka varaan rakentaa.

Penkin takana häärii puolestaan Claude Julien, joka tietää tarkalleen, mitä voittaminen NHL:ssä vaatii. David Pastrnak on puolestaan tuonut aivan uutta tulivoimaa seuran hyökkäyspäähän ja sitten on tietenkin Patrice Bergeron, joka on ehkä tämän planeetan paras puolustava hyökkääjä, vaikka tällä kaudella onkin ollut vaikeampaa, Brad Marchand ja paljon muita nimiä. Ylipäätään Bruinsin hyökkäysosasto huokuu sellaisen määrän kokemusta, vaikka nyt David Backesin, David Krejcin ja niin edelleen muodossa, ettei sen merkitystä voi väheksyä.

Mikäli siis Bruins selviytyy pudotuspeleihin, niin se tulee olemaan todella inhottava vastustaja joukkueelle kuin joukkueelle ja saattaa edetä, kaikkien palojen loksahtaessa kohdalleen, hyvinkin pitkälle. Maaleja Bruins ei hirveästi tee, mutta ei se myöskään niitä hirveästi päästä.

Columbus Blue Jackets

Erittäin kurinalainen joukkue, joka vaikka syö kiekot kaukalossa, erinomainen ykkösvahti, taitojensa ylärajoilla pelaavat kakkoskorin kaverit, mukava sekoitus sekä nuoruutta että kokemusta ja päävalmentajana John Tortorella. Kuulostaako tutulta?

Tällä kaavalla New York Rangers oli vuosi toisensa jälkeen vahvoilla runkosarjassa ja myös pudotuspeleissä, kun hyvin kiistelty Tortorella valmensi joukkuetta. Nyt Columbus Blue Jacketsilla on kasassa hyvin samankaltaiset palaset, eikä ole sattumaa, että joukkue porskuttaa koko NHL:n piikkipaikalla, vaikkakin se rankattiin ennen kauden alkua jokaisissa arvioissa häntäpäähän.

Moni kuitenkin unohtaa, että joukkueen viime kausi, johon siis edellä mainitut arviot hyvin pitkälti perustuvat, käynnistyi melkoisen turbulenssin saattelemana valmentajan vaihtuessa ja ylipäätään palasten ollessa kaukana toisistaan. Blue Jackets on tyyliltään rakennettu suoraan pudotuspeleihin ja ei olisi mikään ihme, mikäli se menisi pitkälle keväällä. Jälkiviisaus on parasta viisautta.

Minnesota Wild

Minnesota Wildin maaliero on paras koko läntisessä konferenssissa, se pystyy haastamaan joukkueen kuin joukkueen, maalivahti Devan Dubnykillä on parhaat torjuntatilastot kaikista maalivahdeista sekä torjuntaprosenteissa että päästettyjen maalien keskiarvolla mitattuna, Eric Staal on osoittautunut loistavaksi hankinnaksi seuralle ja Mikko Koivun johtama kakkosvitja suoriutuu käsittämättömän hyvin molemmissa päissä, vaikka se joutuu aloittamaan vaihtonsa useammin omasta päästä kuin mikään muu ykkös- tai kakkosketju NHL:ssä. Myös joukkueen puolustusosasto on todella laadukas ja tasainen, vaikka se saakin aivan liian vähän kehuja vuosi toisensa jälkeen.

Oikeastaan suurimmat kysymysmerkit ovat henkisellä puolella. Wild ei ole nykyrosterillaan tottunut juurikaan menestymään, vaan se on sulanut viimeistään pudotuspelien toisella kierroksella. Päävalmentaja Bruce Boudreaun tilastot runkosarjasta ovat loistavat, mutta hänet tunnetaan valmentajana, jonka joukkueiden matka jää erinomaisesta runkosarjasta huolimatta aina liian lyhyeksi pudotuspeleissä.

Mikäli joukkueesta on ylittämään henkiset kuoppansa, on Wild oikeasti potentiaalinen joukkue etenemään todella pitkälle ja kuka tietää, ehkä jopa mestariksi saakka.

Philadelphia Flyers

Philadelphia Flyers selviytyi upean runkosarjan jälkimmäisen puoliskon myötä viime vuonna pudotuspeleihin. Se oli minimivaatimus tälle menestystä janoavalle pennsylvanialaisseuralle, mutta samalla melkoisen iso plussa, sillä viime vuonna se ei ollut läheskään näin hyvin rakennettu kuin tänä vuonna.

Joukkueen ”primetime” tulee olemaan tulevaisuudessa, mutta yksi asia seurassa on huomattu erinomaisesti: NHL:ssä menestyminen vaatii nykyisin sitä, että joukkue on todella luisteluvoimainen ja nopea, kuten nyt vaikka Pittsburgh Penguins viime keväänä osoitti. Tätä Flyers myöskin on ja lisäksi se kantaa mukanaan todella laajan määrän tulivoimaa. Maalinteko ei siis toisin sanoen tule olemaan ongelma, kuten 10 ottelun voittoputki esimerkiksi osoitti, ja samanaikaisesti se sai myös puolustus- ja maalivahtipelaamisen aivan eri tasolle.

Palaset alkavat olla kohdallaan, mutta ovatko ne sitä vielä? Miten nuoret pelaajat, kuten Shayne Gostisbehere, Ivan Provorov ja Travis Konecny suoriutuvat valtavan paineen alla, pudotuspeleissä? Onko Steve Masonista säilyttämään viime aikoina nähty taso? Riittääkö päävalmentaja David Hakstolin kokemus pudotuspeleissä? Siinä on niitä oleellisia kysymyksiä, jotka määrittävät joukkueen koko kauden suunnan hyvin pitkälti. Kärkijätkistä se ei tule kuitenkaan jäämään kiinni, sillä Claude Giroux’n, Jakub Voracekin, Wayne Simmondsin ja kumppaneiden osalta joukkue on enemmän kuin valmis menestymään.

Tampa Bay Lightning

On sinällään todella omituista lisätä Tampa Bay Lightningin – yhden viime vuosien kestomenestyjistä – nimi tälle mustien hevosten listalle. Sille on kuitenkin olemassa omat syynsä. Tälle listalle se kuitenkin kuuluu, sillä joukkue on kaukana pudotuspelipaikoista tällä hetkellä ja sitä kautta alkukausi ei puolla missään muotoa suosikin asemaa.

Miksi Lightning sitten on edes musta hevonen, kun sen suoritustaso on jopa romahtanut? Se perustuu kaikessa yksinkertaisuudessaan joukkuetta kohdanneisiin avainpelaajien loukkaantumisiin. Steven Stamkos, Nikita Kucherov, Ben Bishop, Anton Strålman ja monet muut ykköskorin kaverit ovat kärsineet loukkaantumisista, mikä on auttamatta näkynyt joukkueen suorittamisessa. Etenkin Stamkosin loukkaantuminen käänsi hienosti käynnistyneen kauden mollivoittoiseen suuntaan.

Nämä kaverit (osa niistä on jo tullut) ovat kuitenkin tulossa jossain vaiheessa kuluvaa kautta takaisin. Lightning on myös aiempina vuosina osoittanut, että se kykenee tulemaan toimeen ilman esimerkiksi Stamkosia ja Bishopia. Kun siis muut kaverit saadaan ehjiksi, on kyseessä yksi NHL:n vaarallisimmista nipuista ja todella potentiaalinen joukkue menemään pitkälle keväällä. Tämä runko on laaja, monipuolinen ja se on tottunut menestymään. Mikäli siis salamapaidat nähdään kevään tosipeleissä, sääliksi käy sitä joukkuetta, joka joutuu kohtaamaan Lightningin pudotuspelien avauskierroksella.