Herätys media! – Top 10 valokeilan ulkopuolella loistanutta pelaajaa

NHL:ssä keskitytään pääasiassa supertähti-statuksen omaaviin pelaajiin ja valitettavan usein ”pienemmät nimet”, jotka ansaitsisivat suitsutusta, jäävät unholaan.

Seuraavassa teemmekin katsauksen kymmeneen uskomattomimpaan tarinaan alkukauden 2016-17 osalta.

1. Thomas Vanek, Detroit Red Wings

Itävaltalaishyökkääjä, joka takavuosina tuli tunnetuksi yhtenä NHL:n kovimmista maalintekijöistä, vaelsi viime vuodet varjojen mailla. Edes paluu kotiin – Minnesotaan – ei auttanut, vaan myös siitä tuli täydellinen pannukakku.

Nyt hän on kuitenkin löytänyt itselleen uuden kodin. Hän on löytänyt Detroit Red Wingsistä ennen kaikkea seuran, jossa häneen uskotaan yhtä paljon kuin mies itse uskoo itseensä. Ja se myös näkyy pelaamisessa.

Hän on seitsemän ottelun jälkeen NHL:n pistepörssissä 10. sijalla, tehtyään seitsemässä ottelussa tehot 4+4. Ja vielä vaikuttavamman hänen saldostaan tekee se tosiasia, että Vanek on pelannut keskiarvolta ottelua kohden ainoastaan hieman yli 13 minuuttia.

2. Jonathan Marchessault, Florida Panthers

Mies, jonka nimi ei mahdu NHL:n virallisten verkkosivujen pistepörssissä edes samalle riville. Ja kyllä, sitä on kaiken lisäksi lyhennetty ihan vain jo siksi, että nimi mahtuisi pelipaitaan. Florida Panthersin pelipaitaan.

Paikallisvastustaja Tampa Bay Lightningissa pari edellistä kautta pelannut 173-senttinen pienikokoinen laituri on tullut ryminällä siihen ”Floridan toiseen seuraan”. Paikka auringossa aukesi Jonathan Huberdeaun valitettavan loukkaantumisen myötä, mutta niinhän sitä sanotaan, että toisen epäonni on toisen onni.

Koko nimeltään Jonathan Audy-Marchessault on viilettänyt ykkösvitjassa Aleksander Barkovin ja Jaromir Jagrin rinnalla. Ja se uskomattomin juttu? Pisteitä on enemmän kuin kummallakaan heistä. Kuuden ottelun jälkeen tarkalleen ottaen 3+5.

3. Darren Helm, Detroit Red Wings

Darren Helm on pelaaja, joka olisi voinut antaa monen monta kertaa periksi. Hänellä ei nimittäin ole ollut sitten pienintäkään pullaa, mitä tulee loukkaantumisiin, mutta kerta toisensa jälkeen hän on noussut huipulle.

Toki 29-vuotias kanadalainen onkin onnistunut aina vastoinkäymistensä jälkeen säilyttämään tasonsa, mutta samalla se kaikkein korkein potentiaali on ehkä jäänyt lunastamatta.

Kausi 2016-17 näyttäisi kertovan kuitenkin toisenlaista tarinaa ja nyt on syytä pitää peukut pystyssä, ettei tässä myöskään jinxata sitä loukkaantumisista puhuttaessa. Helm on nimittäin ollut Detroit Red Wingsin upean alkukauden ruumiillistuma. Tekeminen on vankkaa molemmissa päissä ja kaikissa tilanteissa. Mitäpä tässä itse asiassa sen enempää jauhamaan, sillä Helmin kohdalla voi huoletta antaa tilastojen puhua: seitsemän ottelua, 4+2 ja +9. Repikää siitä.

4. Brandon Pirri, New York Rangers

On todella vaikea käsittää, että miten ihmeessä Brandon Pirri on löytänyt vasta nyt itselleen paikan, jossa häntä todella osataan arvostaa. Nimittäin Florida Panthersissa ja Anaheim Ducksissa homma ei missään nimestä jäänyt osaamisesta kiinni, vaan jostain muusta täysin käsittämättömästä syystä.

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, ja itse asiassa Pirri on vasta 25-vuotias pelaaja. Nyt hän on myös New York Rangersin pelaaja ja tärkeä sellainen.

Pirri on pelannut Manhattanin ylpeyden paidassa nyt seitsemän ottelua. Maaleja on neljä, syöttöjä on kaksi. Tehotilasto näyttää lukemaa +3. Ja tämä kaikki alle 11 minuutin ottelukohtaisella peliaikakeskiarvolla. Huikea hankinta, joka ansaitsisi jo nyt lisää vastuuta.

5. Radim Vrbata, Arizona Coyotes

Vaikka Vanekin tapauksessa koti ei ollut koti, niin Radim Vrbatan kohdalla se on sitä ollut. Kahden kauden mittainen harharetki Vancouveriin tuotti ensiksi mielihyvää ja sitten mielipahaa. Molemmille osapuolille.

Lopulta kesällä oli aika palata kotiin aavikolle, Arizonaan. Ja mikä ryöstö Vrbatan hankinta onkaan Coyotesilta ollut. Kaveri tienaa kaudesta ainoastaan miljoona dollaria ja johtaa sekä joukkueensa piste- että tehotilastoa.

Vrbata on siis palannut takaisin tasolleen, 35 vuoden iässä. Eikä hidastumisen merkkejä ole ilmassa. Edessä lienee siis noin 60 tehopisteen kausi, mikä on aivan käsittämätön suoritus ja siinä kohtaa ehkä kauden kovin ryöstö nuorelta GM:ltä John Chaykalta.

6. Artem Anisimov, Chicago Blackhawks

Kuka tarvitsee Jonathan Toewsia, kun sinulla on Artem Anisimov? Hetkinen. Siis miten päin se nyt oikein menikään?

Kyllä, Anisimov on tällä hetkellä Chicago Blackhawksin pelillinen johtaja. Yhtä hiljainen kuin Toews, mutta ei missään nimessä odotettu sellainen. Mutta eipä venäläispelurilla ole ollut vaihtoehtoja, kun Toews on hyytynyt seitsemässä ottelussa kahden tehopisteen mieheksi ja muutoinkin johonkin takavasemmalle.

28-vuotias keskushyökkääjä pelaa tällä hetkellä elämänsä jääkiekko ja siitä kertoo myös NHL:n pistepörssin vitossija, tehopisteet 4+5 ja tehotilasto +6.

7. Peter Budaj, Los Angeles Kings

Kun Jonathan Quick loukkaantui heti kauden ensimmäisessä ottelussa, ja lopulta selvisi murheellisen sairasloman valitettava pituus, oltiin Los Angelesissa kirjaimellisesti kusisessa paikassa. Ykkösvahdin taakka lankesi Jeff Zatkoffin harteille ja hänen pelaamistaan Kingsin kenttäpelurit eivät jostain syystä tuntuneet ostavan.

Sitten myös Zatkoff loukkaantui ja yhtäkkiä viime vuodet täysin varjojen mailla vaeltanut Peter Budaj löysi itsensä yhden Stanley Cup -ehdokkaan tolppien välistä. Eikä ”tukkajumala” ole sittemmin taakseen katsellut.

Budaj’n henkilökohtaiset tilastot paperilla eivät päätä huimaa, ainakaan vielä, mutta se kaikkein tärkein on kunnossa: kolme starttia ja kolme voittoa. Putkeen.

8. Devin Setoguchi, Los Angeles Kings

Tarina vailla vertaansa. Huippupelaajasta alkoholistiksi ja takaisin huippupelaajaksi. Ja nyt hän on sitten vakiokasvo Los Angeles Kingsin hyökkäysrosterissa, vuosien mittaisen vaikean taipaleen jälkeen.

Viime vuosi Sveitsissä teki selkeästi hyvää, sillä viimeistään siellä – kyllä, yhdessä maailman kärkipään hyvinvointivaltioista – hän löysi itsensä sekä pelaajana että ennen kaikkea ihmisenä.

Ennen hän oli yli 30 maalin kaveri, nyt Setoguchi, 29, on potentiaalinen 15 runkosarjaosuman rikkoja. Ja se on oiva suoritus, mikäli hän siihen yltää. Peliaikakin nimittäin on rajallisempaa, sillä vastuuta irtoaa noin 13 minuuttia ottelua kohden. Toistaiseksi kuusi pelattua ottelua ja tehot 0+2. Monipuolinen hyökkääjä.

9. Marc Methot, Ottawa Senators

Kun oma joukkueesi päästää keskiarvolta 3.33 maalia ottelua kohden, pelaat Erik Karlssonin rinnalla ja sinulla on puolustajan tontilta tehot 0+2, voisi kuvitella, että olet ollut pulassa.

Tämä tarina ei kuitenkaan istu kauden 2016-17 Marc Methotiin, Ottawa Senatorsin puolustajaan. Ei. Tarina on täysin toisenlainen. Methot on hyydyttänyt vastustajansa pelaajat, ja ollut kaukalossa joukkueensa tehdessä maalin, niin hyvin, että kasassa on tehotilasto +8. Se oikeuttaa koko NHL:n kolmossijaan.

Hän onkin tehnyt samalla Karlssonista entistä tärkeämmän pelaajan ”senaattoreille”, kun omissa ei enää helise ihan yhtä pahasti. Ja onhan Methot ollut aina niin sanottu plussapelaaja, mutta nyt mennään ihan uusissa sfääreissä.

10. Jacob Markström, Vancouver Canucks

Ryan Miller who? No joo, ehkä nyt vielä hieman liioitellaan, sillä myös kokenut yhdysvaltalainen on aloittanut kautensa erinomaisesti, mutta jos häntä verrataan Jacob Markströmiin, yksi tilastofakta menee selvästi nuoremmalle kollegalle: Markström on torjunut neljässä startissaan kolme voittoa.

Ruotsalaisvahti on noussut siis viimein sille tasolle, jota häneltä niin kipeästi aikanaan Floridassa odotettiin. Toisaalta aivan jättimäisenä yllätyksenä sitä on vaikea pitää, sillä hän oli jo World Cupissa jopa itseään Henrik Lundqvistia parempi.

Itse asiassa Markströmin otteet ovat olleet niin korkealla tasolla, että Pohjois-Amerikassa puhutaan jo Millerin kauppaamisesta. Voitaneen siis huoletta sanoa, että Lundqvistin manttelinperijä on ruotsalaiseen jääkiekkoon syntynyt.